Tällaisissa tapauksissa tulee aina ensimmäisenä mieleen, että miten koiria voisi auttaa pääsemään takaisin kotiinsa, mutta näitä kahta ei valitettavasti olisi voinut auttaa mitenkään, koska meitä oli yksi aikuinen, yksi vauva ja kaksi koiraa, jotka eivät aina tykkää toisista koirista. Jos olisimme lähestyneet vieraita koiria, niin siitä olisi voinut syntyä tappelu, jota olisi ollut yhden ihmisen aika vaikea selvittää yksin. Lähistöllä ei näkynyt muita ihmisiä, joten teimme u-käännöksen ja jätimme karkurit oman onnensa nojaan.
Kun olimme kävelleet poispäin noin kymmenen minuuttia, kuului kun junan pilli huusi. Se oli aika hyytävä ääni ja ensimmäisenä tuli mieleen, että toivottavasti karkurit eivät olleet menneet junaradalle. Eilen selvisi median välityksellä, että valitettavasti näin oli käynyt sekä myös se, että karkurit olivat ennen kuolemaansa raadelleet läheisen talon lampaan kuoliaaksi.
Tuli aivan kauhea olo uutisesta! Olimme niin lähellä, mutta emme voineet tehdä mitään karkulaisten tai lampaan hyväksi... Jos Urpo ja Kärsä karkaavat joku kerta, niin toivottavasti heidän kohdalleen osuu sellainen ihminen, joka haluaa ja pystyy auttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti