torstai 2. kesäkuuta 2016
Se tunne kun...
...Kärsä pääsi noutohommiin ja Urpo joutui seuraamaan sivusta pikkuveljen teroilua.
Kävimme taas lammella uittamassa koiria, koska sää on liian lämmin lenkkeilyyn. Tällä kertaa mukana oli siipi, jota koirat noutivat vedestä. Urpo ei olisi halunnut mennä uimaan, mutta nyt oli pakko, kun oli kerran oikein tehtävä suoritettavana. Hän osasi totta kai noutaa kauniisti ja jäi sitten sivummalle seuraamaan Kärsän suoritusta.
Kärsällä ei mennyt ihan putkeen, vaikka kyllä hänkin sai siiven lopulta noudettua vedestä. Veteenmeno sujui mallikkaasti, mutta siipi ei meinannut löytyä. Sitten kun se vihdoin löytyi, niin Kärsä mälväsi sitä hieman ja sylkäisi sen jonnekin pusikkoon sen sijaan, että olisi tuonut sen isännälle. Onneksi Kärsä on muuten erittäin rakastettava, vaikka hänellä on vähän oppimisvaikeuksia. Ehkä hänen pitäisi mennä tarkkailuluokalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti