Tuntuu siltä, että jokaisella juoksulenkillä tapahtuu jotain kurjaa nykyään. Tänään olimme aamulla juoksemassa vesisateesta huolimatta, mutta olisi varmaan pitänyt jättää menemättä. Siihen asti meni hyvin kunnes tiellä tuli vastaan rusakko. Se juoksi suoraan meitä kohti ja pysähtyi sitten paikoilleen keskelle tietä. Kävelimme rauhassa sitä kohti, jotta se lähtisi pakoon, ja niinhän se lähti ja katosi pellolle.
Siinä kohtaa olisi pitänyt jatkaa kävelyä vielä ja ohittaa hajujäljet rauhallisesti. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - lähdimme juoksemaan, jolloin koirat viillintyivät täysin eivätkä kuunnelleet käskyjä lainkaan. He raahasivat hädissään pinkovaa emäntää perässä, eikä vetoliinojen irrotuskaan onnistunut siinä paniikissa. Lopulta oli pakko tehdä mahdollisimman hallittu kaatuminen ojan puolelle, koska tien molemmin puolin oli peltoa eikä siis ollut mahdollista tarttua esimerkiksi puuhun vauhdin pysäyttämiseksi. Lopulta kenellekään ei käynyt kuinkaan, mutta tilanne oli aika pelottava.
Alkaa vaikuttaa siltä, ettei ole järkevää juosta kahden koiran kanssa, ainakaan jos ne eivät ole kunnolla hallinnassa. Jatkossa täytyy olla jo kaukaa viisas ja kävellä suosiolla vaikka monta sataa metriä, jotta pääsemme rusakoiden, kissojen ynnä muiden sellaisten ohi turvallisesti. Ennakointi on tässäkin lajissa kaiken a ja o.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti