Urpo ja Kärsä palasivat eilen kotiin pohjoisesta polkuanturat hajalla ja Kärsä tikit silmäkulmassa. Tunnelma on ehkä hieman "varovainen" vielä. Sohvalle ei saa tulla samaan aikaan isäntäväen kanssa, eikä toinen saa tulla lähelle, jos toista rapsutellaan.
Koirakuiskaaja César Millán kirjoittaa nettisivuillaan, että jos lauman johtaja alkaa tappelun jälkeen pelkäämään ja odottamaan kauhulla seuraavaa tilannetta, niin kireä tunnelma välittyy koirille, jolloin ne hermostuvat toisilleen uudestaan suuremmalla varmuudella kuin silloin, jos lauman johtaja on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuulostaa erittäin järkevältä neuvolta, mutta helpommin sanottu kuin tehty!
Urpo on toki ennenkin kyräillyt Kärsälle, esimerkiksi aina ruuan jälkeen. Silloin Urpo menee häntä pystyssä koirien patjalle kyttäämään, kun Kärsä kipittää seinänviertä pitkin korvat luimussa tarkistamaan Urpon tyhjän ruokakupin. (Usein kuppi on ehditty ottaa pois, mutta Kärsän pitää silti käydä Urpon ruokailupaikassa tarkistamassa, ettei sinne vaan ole jäänyt mitään.)
Tänään koirat olivat isännän kanssa kalassa. He nukkuivat veneen keulassa manttelit yllään ihan toistensa vieressä, joten kyllä he sietävät toisiaan hyvin edelleen. Nyt täytyy olla peukut pystyssä, ettei Kärsä yritä isotella Urpolle, vaan tajuaa pysytellä pahnanpohjimmaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti