Kävimme eräänä päivänä veneilemässä Kemiön suunnalla. Juuri kun olimme pääsemässä venerantaan, niin alkoi sataa aika kovasti, mutta uhmasimme säätä ja lähdimme silti vesille. Veneessä ei ole minkäänlaista hyttiä, joten jouduimme matkustamaan taivasalla. Ihmisille se ei ole mikään ongelma, kun on kunnon goretexit yllä, mutta hienohelmakoirille sade oli vähän ikävä juttu.
Urpo halusi koko ajan matkustaa keulassa ilmaa nuuhkien, koska sateensuojaa ei tosiaan ollut saatavilla. Urposta nyt tietää, ettei hän hyppää mereen, mutta Kärsää täytyi pitää silmällä. Onhan hän ennenkin hypännyt mereen takki päällä kalojen perässä.
Rantauduimme autiolle saarelle pitämään sadetta ja samalla koirat saivat juosta vapaana. He kyllä juoksivat ja pitivät hauskaa. Kerrankin sai olla ihan huoletta, kun ei ollut sitä vaaraa, että törmäisimme muihin ihmisiin tai koiriin!
Sitten kun sade oli lakannut, niin lähdimme taas ajelemaan veneellä ja kalastelemaan päivällistä. Koirat olivat ihan läpimärkiä ja heille piti laittaa takit päälle. Ennen pitkää he kävivät veneen pohjalle nukkumaan. Kärsä nousi tosin aina silloin tällöin penkille katsomaan, kun isäntä sai kalaa.
Kotona huomasimme lattialla verisiä jälkiä. Urpolla oli varpaiden välissä vuotava haava, joka onneksi parani äkkiä. Putsaaminen ja Bacibact riittivät tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti