Kasvanut karavaanimme körötteli Rovaniemeltä Inarijärven rannalle mökkeilemään. Olimme liikkeellä kahdella autolla, mutta koirat olivat kaikki samassa autossa takakontissa. He mahtuivat sinne aivan hyvin, mutta mitään muuta sinne ei voinutkaan laittaa, koska Kärsällä on paha tapa syödä automatkojen aikana kaiken mikä irtoaa.
Inariin oli ennustettu erittäin ankeaa viikkoa säiden suhteen, mutta onneksi ennuste ehti muuttua moneen kertaan, eikä sää lopulta ollut lainkaan paskempi yhtä selvää sadepäivää lukuunottamatta. Helteiden jälkeen oli ihanaa pukeutua kerrastoon ja villapaitaan, eikä koirillakaan ollut kuuma.
Yhtenä päivänä mökillä piipahti Arvu, jonka kanssa Urpo tappeli muutama vuosi sitten. Urpo sai siis moikata Arvua vain ikkunan läpi, mutta Kärsä paini Arvun kanssa kuin viimeistä päivää. Kärsä muistuttaa kovasti Arvua, joka on hyvin isokokoinen seisoja.
Kävimme paljon järvellä uistelemassa, ja koirat saivat totta kai lähteä mukaan. Kun he olivat ensin juosseet itsensä piippuun pihalla, niin uni maistui veneessä. Välillä Kärsä meni liian lähelle Kuuraa ja sai turpaan, mutta enimmäkseen veneily sujui leppoisasti. Urpo on viime aikoina ollut kova poika petaamaan itselleen sopivaa kuoppaa, eikä veneen patja ollut mikään poikkeus. Sehän se on mukavaa, kun 30 kiloa seisojaa kynsii patjaa ahtaassa kolossa!
Kärsä otti reissun aikana hurjan kasvuspurtin eikä enää ole kovin paljon pienempi kuin Urpo. Tuntui, että Kärsä kasvoi joka päivä monta senttiä korkeammaksi. Hän sai kyllä syödä todella isoja annoksia nappuloita sekä energiamakkaraa, mutta silti kasvu on ollut hämmästyttävää. Pikkukoira on enää muisto vain.
Kävimme pari kertaa saaressa poimimassa mustikoita ja juomassa nokipannukahvia. Koirat saivat juosta pitkin saarta kunnes he eivät olisi jaksaneet enää yhtään. Silti Kuuran ja Kärsän piti painia niin kauan, että heidät sidottiin puuhun niin kauas toisistaan, etteivät enää yltäneet toistensa kimppuun. Sitten he kyllä rauhoittuivat ja kävivät makoilemaan maahan.
Eräänä päivänä Kärsä kekkasi kiivetä veneen kyytiin rannasta. Kuuralle tuli heti hätä kaverista ja meni tarkistamaan, minne se poika meni. Kärsä teki muutenkin kaikkia hullutuksia Inarissa. Hän mm. sukelsi veteen hakemaan pois heitettyä haukea! Hauki ehti jo vajota pinnan alle, mutta sehän ei Kärsää estänyt noutamasta sitä.
Teimme toki hyödyllisiäkin juttuja, esimerkiksi kun kävimme Iijärven riekkoparatiisissa juoksuttamassa koiria. Teimme niin, että päästimme yhden koiran kerralla hakuun ja muut saivat olla remmissä sillä aikaa. Pentujen haku oli tietysti kömpelöä ja hidasta Urpoon verrattuna, mutta hienosti se meni kuitenkin. Kärsä kunnostautui tottelemalla erittäin hyvin. Häntä ei tarvinnut käskeä kuin kerran, niin aina hän totteli ja teki juuri niin kuin pitikin.
Iijärvellä Kärsä sai tutustua kolme kuukautta vanhaan ajokoiranpentuun, Tassuun. Kärsä sai maistaa omaa lääkettään Tassun seurassa, sillä pikkupentu roikkui Kärsän korvissa ja kaulassa koko ajan. Siinä suhteessa Kärsä ei kyllä ole rauhoittunut kovin paljon - hän pureskelee edelleen Urpon korvia aina kun hänellä on tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti