Kotiuduimme viime yönä kahden viikon Lapin-matkalta väsyneinä mutta onnellisina. Loma oli oikein onnistunut ja kuvia kertyi paljon, joten tässä ensimmäinen osa.
Vietimme ensin muutaman päivän Posiolla mökillä, missä Urpo on käynyt syksyisin metsällä. Kun saavuimme mökille ja koirat oli päästetty ulos autosta, Urpo sekosi onnesta ja säntäili pitkin pihaa. Ei tainnut raukka tietää, ettei vielä ole metsästysaika.
Kärsä oli ensimmäistä kertaa pohjoisessa eikä siis tietenkään tiennyt, mistä oli kyse, mutta oli silti oma onnellinen itsensä. Hän viihtyi hyvin järvessä ja menikin heti ensi töikseen polskimaan veteen. Urpokin meni, mutta vasta käskyn alla. Urpohan ei hienoa turkkiaan turhaan kastele!
Ensimmäisenä iltana saimme ihailla upeaa auringonlaskua. Huomasi selvästi, että päivä on pohjoisessa vielä tässä vaiheessa pidempi kuin kotona etelässä. Ylläoleva kuva on otettu klo 22.19.
Kärsän oli vaikea tajuta, miten mökillä kuuluu olla eikä meinannut oikein asettua mihinkään. Hänet piti komentaa koirien paikalle Urpon viereen. Useimmiten Kärsä meni kuitekin Urpon päälle makoilemaan. Öisin koirat nukkuivat alapedeillä: Urpo isännän alapuolella, Kärsä mammanpoikana emännän sopissa.
Posiolla ollessamme oli vielä koirien kiinnipitoaika, joten koirat saivat pääasiassa juoksennella oman mökin pihalla. Kerran Kärsä näki muutaman poron metsässä ja lähti vähän perään, mutta ei kovin kauas ennen kuin tuli takaisin. Urpo on nähnyt poroja niin monesti, ettei häntä enää hetkauta.
Urpo alkoi nirsoilla ruuasta jo ennen reissua, mutta nirppailu paheni Posiolla. Hän ei aina suostunut syömään ollenkaan, jolloin Kärsä sai syödä Urponkin annoksen, tai ainakin sen mitä siitä oli jäljellä Urpon jäljiltä. Parin päivän huonon syömisen jälkeen Urpo söi taas jonkun yksittäisen annoksen, mutta kaiken kaikkiaan syöminen näytti lähes vastenmieliseltä. Kärsällä ei moisia ongelmia ollut, ja niinpä 12 kilon ruokasäkki loppui kesken kahden viikon reissulla! Syksyn metsästysreissulle on kaiketi otettava ainakin kolme säkkiä, jotta ruokaa piisaa.
Ihmisillä ei ollut paljon helpompaa, koska kalansaanti oli niin kiven alla. Edes yötä myöten kalastelu ei tuonut kalaonnea koko reissun aikana. Toivottavasti lintujen suhteen ei ole yhtä kurja tilanne sitten, kun kanalintukausi alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti