Kun Kärsä tuli perjantaina kotiin, Urpon ensireaktio oli hännänheilutus ja ystävällinen kiinnostuneisuus. Kärsällä sen sijaan oli karvat pystyssä. Taisi pientä hieman pelottaa. Sisätiloihin mentyämme Urpolle alkoi ilmeisesti pikkuhiljaa valjeta, että kamala rotta on tullut jäädäkseen.
Urpo pisti heti ensimmäisenä iltana pikkuveljelle jauhot suuhun ärähtämällä oikein kunnolla, kun Kärsä lähestyi emännän vieressä ollutta Urpoa. Kärsä-rukka kiljui peloissaan, ja Urpo sai puhuttelun isännältä. Olimme ajatelleet, että Urpo voisi olla sohvalla turvassa Kärsältä, joka ei yllä niin korkealle, mutta mitä vielä - Kärsä ei paljon kainostele noustessaan etutassuilla sohvan reunaa vasten. Niinpä teimme Urpolle toiseen makuuhuoneeseen oman paikan laittamalla oviaukkoon Kärsän kestävän esteen. Sinne Urpo voi mennä nukkumaan omassa rauhassa.
Nyt parin päivän jälkeen Urpo sietää Kärsää lähellään ja on antanut hänen jopa kiipeillä selkään. Ruoka on kuitenkin sellainen juttu, jonka Urpo haluaa pitää visusti itsellään, mikä on sen puoleen hassua, ettei Urpo ole koskaan ennen ollut ruuan perään. Tänään Kärsä sai taas pienen opetuksen, kun Urpo oli syömässä ja Kärsä meni häiriköimään liian lähelle. Urpo ärähti niin kovaa, että Kärsän anaalirauhaset tyhjenivät lattialle. Siitä hajusta ei nimittäin voi erehtyä, jos sen on kerran kokenut.
Kärsä ei välitä pienistä vastoinkäymisistä, vaan uskaltaa aina uudestaan lähestyä Urpoa. Sisällä Urpo ei ole kovin innostunut pienestä kiusankappaleesta, mutta ulkona sujuu paremmin. Pihalla pojat jopa hieman leikkivät keskenään, eikä Urpo väistä Kärsää koko aikaa. Meitä viisaammat ovat vakuuttaneet, että muutaman viikon päästä kaikki sujuu jo paremmin, joten sitä odotellessa. Aikomus on kuitenkin pitää koirat erillään silloin, kun he ovat kahdestaan kotona. Onneksi siihen on mahdollisuus nykyisessä kodissamme, sillä Urpon ollessa pentu ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa pikkuapinan riehua keittiössä, olkkarissa ja eteisessä, jotka olivat kaikki yhtenäistä tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti