Pentukoiran kanssa lentokoneessa

Kärsä junassa

Pitkäperjantai oli tänä vuonna todella pitkä perjantai, sillä lähdimme aamulla Hollannista ja olimme vasta illalla kotona. Koko päivä meni matkustaessa eikä taukoja tai odottelua juuri ollut. Nyt sen voinee paljastaa, että Hollannista tuli Suomeen kaksi pentua: Eagle van de Waltakke meille ja Ezra van de Waltakke Dumlen laumaan. Eagle ja Ezra eli Kärsä ja Pätkis ovat Dumlen puolisisaruksia. Matkustimme siis kolmen hengen voimin kahden pennun kanssa. Oli todella hyvä, että mukana oli yksi ylimääräinen miesvoima, koska kaikkien tavaroiden + pennun raahaaminen olisi ollut ainakin heikolle naisihmiselle vaikeaa.

Menimme ensin kasvattajan luota junalla Schipholin lentokentälle. Junamatkailu oli varsin vaivatonta, koska pennut saivat olla sylissä kantokoppiensa sisällä. Laukuista kuului pientä älämölöä silloin tällöin, mutta emme menneetkään junassa ns. matkustamon puolelle vaan jäimme ovien viereen käytävälle. Meillä oli molemmille pennuille samanlaiset kopat, jotka olimme tilanneet Pienen tassuputiikin kautta maahantuojalta. Eri lentoyhtiöillä on eri säännökset kantokopan koon suhteen, joten kannattaa ottaa siitä selvää suoraan lentoyhtiöltä ja sitten lähteä metsästämään koppaa. Me emme halunneet mitään kallista koppaa, koska koirasta tulee niin iso, ettei pienelle kopalle ole enää myöhemmin mitään käyttöä. Päädyimme hankkimaan pennuille Karlien Divina Bagit. Valitettavasti halvalla sai huonon - Kärsän kopasta hajosi vetskarin vedin jo junamatkan aikana. Ensimmäisen lennon aikana hajosi sitten koko vetskari eikä Kärsää saanut loppumatkalla enää kokonaan piiloon.


Pätkis Schipholin kentällä

Kun pääsimme Schipholiin, teimme ensin lähtöselvityksen ja veimme sitten pennut ulkoilemaan. Pätkis oli hyvä tyttö ja teki isot pissat tulppaanien juureen, mutta Kärsää ei ilmeisesti pissattanut lainkaan. Lopulta jouduimme melkein juoksemaan lähtöportille emmekä ehtineet enää kävelyttää koiria.

Emme ottaneet suoria lentoja Amsterdamista Helsinkiin, koska Finnair oli niin kallis eikä KLM suostunut ottamaan alle 10-viikkoisia pentuja kyytiin. Lensimme siis Air Balticilla Riian kautta. Pennuista lentoyhtiö veloitti 70 euroa per koira. Jos koirat olisivat mahtuneet yhteen koppaan eikä sen paino olisi ollut yli 8 kiloa, niin hinta olisi ollut 70 euroa yhteensä molemmista. Sitä emme kuitenkaan koskaan edes pohtineet, koska kopassa on muutenkin niin vähän tilaa. Hyvä niin, sillä koneessa oli todella kuuma. Ilmastointi oli epäkunnossa tai olematon, ja Kärsä-raukka läähätti kopassaan kieli roikkuen. Hänelle oli pakko antaa vettä, jolloin kopan vetskari meni rikki. Sen jälkeen oli kiva yrittää yhdellä käsiparilla saada Kärsää pysymään kopassaan. Air Balticilla ei nimittäin saanut ottaa samalle penkkiriville kahta lemmikkiä, joten Pätkiksen porukka istui edessä olevalla rivillä.

Riiassa meillä oli sentään vähän aikaa antaa pentujen tepastella. Pätkis teki taas ison lammikon, tällä kertaa lattialle, koska emme voineet mennä ulos tullin takia. Meillä oli mukana sanomalehteä ja talouspaperia sekä hollantilaiselta ystävältä saatuja koirien pissapatjoja. Kärsä jatkoi muumeilua, eikä meillä lopulta ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä hänet koneeseen vatsa pullottaen. Kärsä sai nimittäin Riiassa muutaman veteen sekoitetun nappulan, jotta hän ei kuivuisi liikaa.


Hollannin tunnelmia

Lento Riiasta Helsinkiin kestää alle tunnin, joten toivo eli, että Kärsä kestäisi vielä sen aikaa. Noin puolivälissä hän alkoi pyöriä ja hyöriä levottomasti kopassaan ja pian matkustamon täytti ehta ripulin haju. (Kärsällä on ollut pari päivää ripulia kaiken muun jännän lisäksi.) Muut matkustajat suhtautuivat erittäin ymmärtäväisesti ja antoivat kosteuspyyhkeitä ja muovipusseja siivoushommia varten. Lentoemäntä sen sijaan riensi paikalle happamana ja sanoi, etä kiva kun nyt koko matkustamo haisee. Eihän siinä voinut muuta kuin pyydellä anteeksi ja lopulta emokin totesti, että shit happens. Onneksi ripulia ei ollut muualla kuin kantokopan sisällä, joten mitään ylimääräistä siivouslaskua ei ole tulossa.

Pennun matkaa ja maahantuontia varten meillä oli käsimatkatavaroissa mukana lemmikkipassit sekä eläinlääkärin ja kasvattajan todistukset loishäädöstä ja siitä, etteivät pennut ole olleet kosketuksissa villieläinten kanssa. Kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa kysynyt mitään, ei Schipholissa eikä Helsinki-Vantaalla. Schipholin turvatarkastuksessa pentu piti ottaa pois kopasta ja kantaa metallinpaljastimen läpi. Sen jälkeen virkailija tarkasti vielä käsikopelolla, ettei kantaja piilottele koiran alla mitään kiellettyä. Kantokoppa meni tietysti läpivalaisuun.

Pennun kanssa lentämistä ei oikein voi suositella, mutta ei se mahdotontakaan ole. Aikaa kannattaa kuitenkin varata enemmän kuin me teimme, koska olisi kivempi itsellekin, jos pentu tekisi tarpeensa ennen koneeseen menoa. Oli aika tuskallista juosta lähtöportille ja mennä hiestä märkänä tunkkaiseen koneeseen. Mukaan kannattaa ottaa tyhjä vesipullo, jonka voi täyttää vessassa turvatarkastuksen jälkeen. Ei ollut kovin kiva odottaa myyntikärryä takimmaisilla penkkiriveillä läähättävän ja tuskaisen näköisen pennun kanssa. Itse lentämisestä nämä pennut eivät olleet moksiskaan, vaikka oli paljon turbulenssia ja pomppuiset laskeutumiset.

Näin siis Air Balticilla vuonna 2014, mutta säännöt ja määräykset vaihtelevat lentoyhtiöittäin.