Kärsän kasvattajalla on aivan upeat tilat koirankasvatusta ja yritystoimintaa varten. Lääniä piisaa, ja koko tila on aidattu. Pennut saivat olla tallirakennuksessa omassa karsinassaan. Isommille koirille oli varattu viereinen karsina, josta pääsi koiraportin kautta ulos erikseen aidatulle alueelle.
Paikalliset saksanseisojaharrastajat pitävät viikoittain treenejä Waltakken mailla, ja me pääsimme seuraamaan ja jopa osallistumaan niihin. Aikuisten seisojien juttuja emme nähneet, mutta penturyhmällä oli ainakin rankkaa. Kahdeksanviikkoiset Kärsä ja Pätkis sekä heidän sisarukset Waldo ja Emy tekivät samoja harjoituksia kuin 12-viikkoiset ja sitä vanhemmat pennut.
Kouluttaja jakoi kaikille nameja, joiden avulla oli tarkoitus harjoitella kontaktia. Ilmeisesti namit eivät olleet tarpeeksi houkuttelevia, sillä Kärsä ei ainakaan tajunnut yhtään mitään. Hän ei edes huomanut herkkuja, vaikka useampi eri henkilö yritti tarjota niitä hänelle. Se harjoitus meni siis mönkään.
Seuraavaksi Kärsä kokeili noin kahdeksan metrin pituista lihajälkeä. Kesti hetken ennen kuin hän tajusi mistä oli kyse, mutta sitten jälki löytyi. Eteneminen oli kylläkin hyvin epämääräistä ja välillä Kärsä piti nostaa takaisin oikealle reitille, mutta lopulta hän löysi lihanpalasen ja söi sen.
Muut pennut tekivät paljon muutakin sellaista, mitä Kärsän kanssa ei edes kokeiltu, mm. luoksetuloa ja uimista. Kärsälle laitettiin juuri ennen treenejä ensimmäistä kertaa panta kaulaan, joten siinä oli jo tarpeeksi opeteltavaa yhdelle kerralle.
Mielenkiintoisin hetki oli se, kun olimme jo viemässä pentuja lepäämään ja joku toi jäniksenraadon niiden haisteltavaksi. Sekä Kärsä että Pätkis olivat erittäin kiinnostuneita siitä ja kävivät oitis kimppuun. Kärsä innostui jopa kantamaan raatoa pitkät pätkät ja vei sen pois Pätkis-raukalta.
Kaiken kaikkiaan treenit kestivät parisen tuntia, mutta itse emme jaksaneet niin kauan. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten Hollannissa treenataan ja kuinka aikaisin opettelu aloitetaan. Kouluttaja kertoi, että seisojanpennun tulisi olla nähnyt kaikkea (lintuja, jäniksiä, supeja...) 8-16 viikon ikäisenä. Siinäpä hieman tavoitetta, tosin taidamme edetä suomalaisittain vähän hitaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti