Urpo lähti etsimään lintua hirvittävän tohkeissaan. Hän juoksi ensin pari minuuttia kiekkaa ja kääntyi aina ratkaisevalla hetkellä väärään suuntaan. Sitten kun lintu löytyi, hän toi sen täyttä vauhtia suoraan isännän käteen.
Toinen nouto meni sikäli vähän pyllylleen, että juuri kun isäntä oli lähettämässä Urpon etsimään riekkoa, huomasimme pusikossa miehen, joka ilmeisesti oli keräämässä maasta jotain. Urpo meinasi koko ajan mennä miehen suuntaan, joten häntä piti jatkuvasti komentaa.
Kun mies oli ottanut jalat alleen, Urpo häipyi pusikkoon pitkäksi aikaa. Hän tuli sieltä vasta tiukan käskyn jälkeen takaisin saalis mukanaan. Valitettavasti saalis ei ollut se, mikä hänen piti noutaa - suussa oli voideltu näkkileipäsiivu. Kuka lie sellaisen jättänyt pusikkoon, sillä keräilijämiehellä ei näyttänyt olevan eväitä mukana.
Kun vihdoin saimme Urpon unohtamaan näkkärin, hän löysi riekon nopeasti ja nouti sen hienosti. Pientä kurittomuutta oli kuitenkin koko ajan havaittavissa. Taitaa olla niin, että Urpo saa tällä hetkellä vähän liikaa huomiota ja hellyyttä osakseen, mutta minkäs teet, kun toinen on niin rakastettava ja tärkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti