Päivä Bertan luona

Kukahan sohvan takana mahtaa lymyillä?

Eilen vietimme melkein koko päivän Bertan luona maaseudulla. Bertta oli edellisenä päivänä sairastunut: Ensin hän oli karannut pihalle ja ollut kateissa vartin verran, sitten hän ei ollut suostunut syömään mitään koko päivänä. Hän oli ollut aivan flaatti. Illalla sekä selästä että vatsasta löytyi selittämätön patti. Tämä kaikki on niin kovin surullista, mutta eilen Bertta vaikutti melko pirteältä taas. Ainakin hän jaksoi nostaa hirveän mekkalan, kun ajoimme Urpon kanssa autolla pihaan.



Ensin Bertta ei meinannut päästää Urpoa sisälle ollenkaan, mutta sitten Urpo otti ohjat omiin käsiin (tassuihin) ja rynni rohkeasti Bertan ohi. Lelut pantiin varmuuden vuoksi piiloon, sillä Bertta vahti lempipalloaan pöydän alla sen näköisenä, että siitä olisi voinut tulla riitaa.


Bertta on aina valppaana pienten poikien kanssa.



Aamupäivällä teimme pienen, Bertalle sopivan lenkin. Iltapäivällä Urpo pääsi juoksentelemaan Bertan pentumetsään eli metsään, jossa Bertta ulkoili ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Siellä tulee harvemmin ketään vastaan ja muutenkin siellä voi lenkkeillä huoletta, sillä maanomistaja on antanut luvan pitää koiria vapaana. Urpo oli aivan haltioissaan uusista hajuista ja poluista.



Metsälenkin jälkeen Urpo joutui autotalliin pesulle, mikä oli tietysti hyvin inhottavaa. Bertta oli sillä aikaa syönyt vähän nappuloita vastahakoisesti, ja Urpolla oli kiire tarkistamaan ruokakuppi. Toivokaamme nyt, että Bertta vielä kuntoutuu, vaikka ikää onkin.