Työleiri

Koska Urpo ei ollut avuksi salaojankaivuussa, hän joutui töihin kahtena viimeisenä päivänä pohjoisessa. Veimme hänet metsään etsimään lintuja, mutta aika laihoin tuloksin. Hän ei oikein löytänyt mitään, törmäili vain. Toki tuuli puhalsi monessa paikassa väärästä suunnasta, mutta ei sekään kaikkea selitä.





Meillä oli aivan satumainen tuuri säiden suhteen melkein koko loman ajan: aurinko paistoi ja lämpötila kohosi yli 20 asteeseen joka päivä. Vasta viimeisenä päivänä tuuli kääntyi iltapäivällä pohjoiseen. Urpolla oli siis aika tukalat oltavat metsässä. Hän rypi soissa monta kertaa ja lopulta hän oli niin likainen ja haiseva, että häntä oli pakko uittaa lammessa. Valkoinen häntäkin oli aivan ruskea!







Metsäreissujen jälkeen Urpo oli aina aivan poikki. Hän uinui tyytyväisenä isännän lippis unilelunaan, ja ilman viilennyttyä peiton alla. Parina viimeisenä yönä Urpo nukkui sängyssä emännän jalkopäässä. Hän tuijotti sängyn vieressä niin kauan, että hänet oli pakko ottaa viekkuun! Viimeisenä iltana hän jopa sipaisi emäntää kielellä poskesta, joten eihän siinä auttanut muu kuin heltyä. Urpo pusuttelee äärimmäisen harvoin, mutta näköjään hän osaa valita juuri oikean hetken heittäytyä helläksi.


Bongaa kuvasta koira!

Eilen pakkasimme tavaramme kasaan ja ajoimme kotiin. Urpo oli ihan masentunut aamulla laittaessamme mökkiä kuntoon ja meni aurinkoon makoilemaan. Hän taisi aavistaa, että pian tulee noutaja, joka vie takaisin kotiin, missä täytyy käyttää remmiä eikä pääse pihalle kikkailemaan omin päin. Kotona odottikin uusi seikkailu, mutta siitä enemmän myöhemmin!