Emme ole pariin päivään käyneet Urpon kanssa erikseen missään lenkillä, vaan hän on saanut kikkailla ja päivystää mökin ympärillä. Silti hän oli ainakin eilen illalla ihan rättipoikki ja oikein vinkui makuutilan ovella päästäkseen nukkumaan.
Mökillä on eri säännöt kuin kotona ja niinpä Urpo pääsee täällä aamuisin emännän jalkopäähän koisimaan. Yöllä hän saa nukkua lattialla omalla peitolla, mutta aamuhuussin jälkeen hän pääsee viekkuun. Isännän sänky olisi tietysti kaikista mieluisin paikka, mutta sinne Urpo ei pääse, sillä isäntä nukkuu yläpetillä.
Eilen kävimme järvellä uistelemassa. Aluksi oli ihan tyyntä, mutta sitten alkoi käydä pieni tuulenvire. Siitäkös Urpo innostui ja oli koko ajan nokka pystyssä. Hän ei oikein tajua, ettei veneessä saa seistä!
Tänään olemme rakentaneet salaojaa mökin ympärille. Urposta ei oikein ollut apua, vaikka hän olisi varmasti ollut hyvä kaivamaan, jos olisi viitsinyt vaivautua. Hän keskittyi vain lepäilemään auringossa.
Urposta on tullut oikea kakan kummi, sillä hänen täytyy aina lähteä mukaan huussireissulle. Jos oikein väsyttää, niin hän kiepauttaa itsensä kerälle vaikka keskelle polkua, kunhan hän voi vahtia huussissa olijaa niin ettei tämä pääse livahtamaan sieltä Urpon huomaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti