Pohjoisen tunnelmia

Urpon loma ei ole ihan niin leppoisa kuin loman pitäisi olla. Hän päivystää nimittäin melkein koko ajan, milloin mitäkin: lintuja, naapurin äkäistä pikkukoiraa, poroja, kaloja, isäntää, emäntää, kärpäsiä, hyttysiä. Hänet saa oikein käskeä sisälle nukkumaan välillä, hänestä on niin ihanaa kikkailla pihalla. Remmi on viimeksi ollut käytössä kotona Turussa, eikä valjaitakaan tarvitse pitää täällä. Punkkipantaa Urpolla ei ole ollut tappelun jälkeen kaulassa lainkaan, mutta näin pohjoisessa sitä ei tarvitakaan.


Pysähdyimme Jämsässä tulomatkalla.

Päivystämisen lisäksi Urpo on joutunut vähän lintuhommiinkin. Hän on käynyt isännän kanssa etsimässä poikueita, joita on löytynyt jonkun verran. Urpolla on ongelmana liiallinen omatoimisuus, sillä hän ei malta seisoa kunnolla, vaan ottaa avansseja omin päin. Vielä on muutama viikko aikaa hioa malttia, sitten pitäisi jo osata toimia kunnon metsäkoiran lailla.


Laiheliini ottaa rennosti.

Syöminen on ollut hankalaa reissussa, kun on niin paljon muuta tekemistä. Saa olla todella tarkkana, että Urpo saa edes antibioottitabletit alas. Hän on kyllä niin ovela niiden kanssa, sillä hän saattaa syödä ruuat niiden ympäriltä ja jättää vain tabletit kupin pohjalle. Toinen bravuuri on se, että hän on nielevinään tabletin, mutta sylkäisee sen pihalle heti kun silmä välttää. Onneksi antibiootit ovat kirkkaan pinkkejä, niin huijari-Urpo jää helposti kiinni.


Suossa on ihanaa rypeä!