Melkein täydellinen päivä

Tänään Urpo on ollut oikea onnenpekka, sillä hän on saanut tehdä kaikkea kivaa. Tosin aamulla hän joutui olemaan yksin kotona ihan vähän aikaa, kun emäntä kävi lenkillä. Hän oli sillä aikaa raahannut kengät olohuoneeseen, mutta ei ollut kajonnut niihin muuten, luultavasti siksi, että emäntä palasi niin pian.

Sitten lähdimme käymään satamassa, koska isäntä oli käymässä siellä. Urpo sai siis nähdä rakkaimman ihmisensä! Hän ryntäsi heti messiin hakemaan herkkupaloja - hän muisti, että sieltä niitä sai viimeksikin. Laivavierailun aikana Dumlen emäntä soitti ja kutsui meidät hiihtoretkelle. Suuntasimmekin seuraavaksi Dumlen luo.



Hiihdimme pitkin peltoja koirien juostessa villeinä ja vapaina. Urpo sai lainata Dumlen pinkkiä liiviä, joka oli aika pieni, mutta mahtui rinnan ympäri joustavan remmin ansiosta.



Välillä pysähdyimme nauramaan hassuille koirille, jotka juoksivat, painivat ja kaivoivat kuoppia hankeen. Sää oli mitä upein, joten mikäpä siinä hiihdellessä. Parasta oli kuitenkin se, että koirat nauttivat niin paljon toistensa seurasta.







Huomennakin vietämme vapaapäivää. Menemme käymään ainakin Rekun ja Villan luona, ehkä ehdimme tapaamaan vielä Dumleakin.