Laivakoira

Urpo selvisi melkein kunnialla ensimmäisestä yöstään yksin kotona. Hän oli vain raahannut sohvalta peiton eteiseen ja repinyt sen täytteet ulos. Mitään vahinkoja ei onneksi löytynyt, vaikka hän joutui pidättämään noin kymmenen tuntia. Hän on kyllä muutenkin joskus joutunut odottamaan aamulenkkiä, jos emäntä on halunnut nukkua hieman pidempään kuin puoli seitsemään, jolloin Urpo tavallisesti haluaisi takapihalle (ja sen jälkeen aamupalalle).



Eilen haimme isännän kotiin töistä, joten nyt Urpolla on viikon verran seuraa päivisin. Törmäsimme heti satamassa erääseen merimieheen, joka kutsui Urpon laivaan hakemaan isäntää. Sieltähän se rakas isäntä löytyikin, joulukuusella koristellusta oleskelutilasta. Kaiken tohinan keskellä Urpo oli todella vähällä nostaa jalkaa kuusta vasten, mutta onneksi huomasimme hänen aikeet ja saimme estettyä vahingon. Meillä ei ole kotona joulukuusta, emmekä kyllä varmaan hankikaan tällaisen kokemuksen jälkeen.



Jouduimme odottamaan hetken, kun isäntä pakkasi tavaroitaan. Urpo oli ihan hädissään isännän kiivettyä jyrkät portaat yläkannelle. Hän vain uikutti ja juoksenteli sinne tänne, kun ei uskaltanut kiivetä perässä. Onneksi hän on jo aikoja sitten hurmannut kaikki isännän työkaverit, joten ketään ei haitannut säntäilevä seisojapoika!