Maassa oli aamulla lunta! Urpo haisteli sitä ensin hieman epäluuloisena ja jatkoi sitten matkaa aivan kuin hän olisi viettänyt koko lyhyen ikänsä lumen keskellä.
Illalla hän hävisi pimeään pusikkoon muutamaksi minuutiksi ja ilmestyi sieltä sitten vieno kakanhaju perässään. Kun olimme palanneet kotiin, ei mennyt kauan kunnes hän meni sohvalta omalle paikalle ja alkoi kakoa. Onneksi ehdimme laittaa muovipussin alle ennen kuin oksennus tuli, sillä sieltähän se pökäle pääsi takaisin päivänvaloon. Olipahan uusi kokemus - paskalta haiseva oksennus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti