Maisema reitin alkupäässä
Siellä on maastoon merkitty ulkoilureitti, jonka kiertää noin tunnissa. Emäntä on käynyt siellä monta kertaa toisten koirien kanssa, ja nyt oli aika viedä Urpokin sinne. Hän tykkäsi aivan valtavasti, kun sai juoksennella ihan mielinmäärin ilman, että joku koko ajan huuteli perään ja käski odottamaan.
Citymetsissä on aina se ongelma, että vastaantulijoita on jonkun verran, jolloin koiran joutuu useimmiten ottamaan kiinni. Kaikki eivät tykkää vapaana juoksevasta koirasta, vaikka se olisi kuinka tottelevainen eikä välittäisi ihmisistä tuon taivaallista. No, Urpo ei vielä ole sisäistänyt sitä, että kaikkia ei tarvitse mennä moikkaamaan, joten sen vuoksi on kohtuullista, että ihmisten ilmoilla Urpo pysyy ulkoiluttajan lähellä.
Kaikkia koiria on tähän mennessä pelottanut kävellä sillalla, jonka lautojen välistä vilkkuu Vähäjoki. Urpoakin epäilytti hieman.
Maarian altaalla kyseistä ongelmaa ei siis ole, koska siellä ei juuri koskaan tule ketään vastaan. Urpo juoksikin niin innokkaasti, ettei hänestä pystynyt ottamaan edes kuvia. Valkoinen häntä vain vilisi puitten välissä, kun hän painoi menemään. Kaiken lisäksi reitin varrella oli todella paljon isoja mustikoita. Sinne pitää siis palata pikimmiten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti