Ennen lopullista nuupahtamista ehdimme kokeilla vielä verijälkeä. Ensin laitoimme koirat häkkeihin ja menimme tekemään jokaiselle oman jäljen. Verijälki tehdään käytännössä siten, että märän sienen päälle kaadetaan vähän verta ja sitten sientä vedetään maata pitkin narun päässä tietty reitti, joka merkitään värikkäin nauhoin. Koska kyse oli ensimmäinen kerta, teimme ihan lyhyitä jälkiä.
Urpo ulvoi koko ajan häkissään sillä aikaa, kun teimme hänelle jälkeä, mutta jaksoi silti hyvin keskittyä. Häntä selvästi pelotti verenhaju, ja jouduinkin koko ajan rohkaisemaan häntä ja muutaman kerran jouduin vetämään hänet takaisin reitille, kun hän meinasi hannata ja lähteä pois jäljeltä. Lopulta hän kuitenkin selvitti reitin melkein omin avuin. Lopussa kiitos seisoi makupalan ja kehujen muodossa. Tapahtumasta ei valitettavasti ole kuvia, sillä isäntä ei päässyt työkiireiden takia sunnuntaina ollenkaan pentutreffeille.
Loppupäivä menikin rennosti. Urpo oli todella väsynyt kahden edellisen päivän riennoista ja tyytyi makoilemaan nurtsilla sillä aikaa, kun muut vielä seisoivat kyyhkyjä reippaina.
Me kiitämme Urpon ja itsemme puolesta kivasta viikonlopusta! Toivottavasti näitä tulee lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti