Luolavuoren vesitornilla

Kävimme toistamiseen lenkkeilemässä Luolavuoren vesitornin kupeessa. Tällä kertaa Urpoa ei tarvinnut auttaa kivenlohkareiden yli kuin kerran ja silloinkin riitti, kun hänelle osoitettiin vaihtoehtoinen reitti. Ei siis tarvinnut nostaa tai kantaa lainkaan. Eipä tuollaista jässikkää oikein enää jaksakaan kantaa muuta kuin portaat alas, sillä alaspäin hän ei vielä uskalla kulkea.


Lohkareetkin näyttävät pienemmiltä nyt, kun Urpo on niin iso.


"Mistähän täältä pääsee alas?"

Urpo löysi "ihanan" saaliin: jonkun kuolleen pieneläimen. Hän tuli ylpeänä näyttämään sitä, mutta joutui luopumaan siitä välittömästi. Jyrsijä sai kepinnokkakuljetuksen puunoksalle, jotta pääsimme jatkamaan matkaa ilman sitä. Muuten Urpo olisi aina vaan palannut saalispaikalle hakemaan aarrettaan.


Kaverille oli käynyt huonosti.