Tassukuulumiset

Urpo sai haavoittuneeseen tassuunsa juuri uuden siteen ja mököttää nyt omalla paikallaan, koska kokemus oli niin traumaattinen. Haava voi siis paksusti, ja nyt samasta tassusta löytyi toinenkin haava. Tiukka kääre on ehkä syypää siihen, vaikka varpaitten välissä on kyllä ollut pumpulia.

Sorsastus jäänee kokonaan väliin tänä vuonna, koska Urpo lähtee syys-lokakuuksi pohjoiseen seisomaan kanalintuja ja sen reissun jälkeen vesi on jo liian kylmää. Isäntäkään ei pääse sorsaan, koska ilman noutajaa se on hieman hankalaa. Kyyhkyjahtiin Urpo voisi mahdollisesti lähteä, jos vaan keksisimme jonkun virityksen, joka pysyisi paikoillaan ja pitäisi tassun kuivana.



Mitä tassuhaavan kanssa sitten oikein voi tehdä? No, pihalla makoileminen ainakin onnistuu! Urpo on nukkunut nurtsilla emännän viekussa ja muuten vaan kytännyt sudenkorentoja ja kärpäsiä. Kesän kenties viimeisistä päivistä pitää ottaa kaikki irti! Pian Urpokaan ei tarkene hengailla pihalla.



Tänään armahdimme Urpon ja päästimme hänet takapihalle kikkailemaan. Hän juoksi metsässä sukka jalassa ja tuntui nauttivan vapaudestaan. Sitten pitikin vaihtaa sukka ja side ja nyt Urpo siis mököttää meille.

Sorsastus alkaa

...vaan ei Urpolla! Tassu on yhä tiiviisti paketissa, joten Urpo saa tyytyä katselemaan lintuja rannalla.



Hyvää sorsakauden aloitusta kaikille kynnelle kykeneville!

Huono haavahoitaja

Remmilenkilläkin voi kytätä kuusien alla lekottelevia lampaita.

Tiistaiselta eläinlääkärikäynniltä jäi käteen antibioottikuuri, kauluri sekä koko liuta haavansitomisjuttuja. Sidetarpeiden lisäksi Urpolle hankittiin lasten kurahanskat suojaamaan tassua kosteudelta. Ikävä kyllä hanskatkaan eivät auta, jos vettä tulee kuin Esteristä ja maa on märkä. Kaiken huipuksi Urpo ei osaa nostaa jalkaa ilman, että pissa osuu etutassuille...


Emäntä Urpo saa tyytyä sinisiin kurahanskoihin, koska pinkkejä sai vain minikokoisina.

Kauluria Urpo on kokeillut vain kerran. Silloin hän jähmettyi paikoilleen moneksi minuutiksi, kunnes hänet armahdettiin ja pönttö otettiin pois. Kun hän jää yksin kotiin, tassu paketoidaan sukalla ja jeesusteipillä, eikä hän ole toistaiseksi saanut pakettia auki omin päin. Kauluria ei siis tarvitse pitää.

Lenkkeily on haavoittuneen tassun kanssa melko haastavaa. Omasta pihasta ei ole mitään hyötyä, kun koiraa ei voi päästää ovesta ulos tekemään tarpeitansa. Aina on käytävä lenkillä remmin kanssa ja silloinkaan Urpoa ei voi päästää ottamaan yhtään juoksuaskelta, koska silloin kurahanska irtoaa satavarmasti.

Haava on kuitenkin näyttänyt pieniä parantumisen merkkejä, joten eiköhän se tästä, kun jaksaa olla kärsivällinen. Harmi että isäntä joutuu nyt olemaan töissä, tämä olisi nimittäin paljon parempi haavahoitaja Urpolle kuin tumpelo emäntä.

Paikattavana

Urpo oli tänään eläinlääkärissä näyttämässä tassua ja silmiä. Ensin katsottiin silmät, joissa ei onneksi ollut mitään erityistä. Rähmimisen pitäisi loppua silmätipoilla, jos niitä nyt ylipäätään saa laitettua Urpon silmiin. Viime kesänä ainakin kaikki tipat menivät ohi, vaikka kuinka yritimme pitää Urpon päätä paikoillaan.



Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Urpo on paras rauhoittaa tassututkimuksen ajaksi. Itse arvelimme, että Urpo antaa tutkia muutenkin, mutta tietysti lääkäri on asiantuntija. Urpo sai siis unettavan piikin.



Kun oli aika herätä, Urpo vain jatkoi unia, joten hänelle jouduttiin antamaan isompi annos "heräämislääkettä". Tassu on nyt hienossa maastokuvioisessa paketissa, joka pitää vaihtaa muutaman päivän välein. Urpo käveli omin jaloin autolle, vaikka hän olikin aika huterassa kunnossa ja näytti ihan bambille.

Toivottavasti tassu paranee nyt, jotta kanalintukauden aloitus sujuisi suunnitelmien mukaisesti!

Uudet tossut

Nyt on taas uudet tossut! Eläinkaupassa ei ollut varsinaisia haavatossuja, joten tyydyimme Rukan talvitöppösiin, jotka pitänevät hiukan vettäkin. Ainakin niistä on suojaamaan haavaa pahimmilta kolhuilta. Urpokin oli tyytyväinen, kun aamulla laitettu sukka, kumihanska ja ilmastointiteippi -viritys otettiin pois. Töppönen on siitäkin kätevämpi, että sen voi ottaa pois sisällä, niin haava saa hengittää.



Haava on sen verran pahannäköinen, että varasimme varmuuden vuoksi ajan lääkärille huomiseksi. Samalla lekuri voi tarkistaa Urpon silmät, joista valuu rähmää epätavallisen paljon.

Ei ole mikään uutinen, että seisojat ovat kaikessa sekopäisyydessään tapaturma-alttiita, mutta kyllä nyt tuntuu, että vastoinkäymisiä tulee aina väärään aikaan. Viime vuonna näihin aikoihin Urpolla oli 11 tikkiä kaulassa eikä hän päässyt vesityökokeeseen ennen kuin elokuun lopussa. Nyt sitten kun avoimen luokan vesityö olisi ajankohtainen, niin eiköhän tullut tassuun haava! Ilmeisesti Urpoa pitäisi säilyttää koko kesän lasikaapissa ja ottaa esille vasta syksyllä...



Itä-Suomen-reissusta oli kuitenkin se hyöty, että Urpo sai vihdoin takaisin Junkkarista saamansa kaulapannan, joka jäi viime syksyn Itä-Suomen-matkalla sinne. Nyt hänellä on siis sekä Junkkari-voittajan remmi että panta!

Pannukakku

Tai suutari. Näillä sanoilla voisi kuvailla kauden aloitusta Urpon osalta. Hänen ihana viikkonsa päättyi ikävällä tavalla, kun polkuanturaan tuli haava ja hänen piti tulla kotiin ennen aikojaan. Saldona nolla kyyhkystä, nolla noutoa.





Viime yön kotiinpaluun jälkeen Urpo on keskittynyt lähinnä näyttämään surkealta ja olemaan hyvin dramaattinen. Hän ei mm. pysty kävelemään kunnolla, kun jalassa on sukka. Pitänee mennä apteekkiin hakemaan haavatossu, joita Urpo on käyttänyt ennenkin.



Urpo on tänään ollut hyvin väsynyt. Hän on nukkunut sekä pihalla että sohvalla eikä hän lotkauttanut korvaansa, vaikka isäntä pakkasi metsästyskamat autoon ja lähti iltapassiin ilman Urpoa. Yleensä isännän liikehdintä ovea kohti saa Urpon levottomaksi.

Hän on reissun aikana laihtunut taas, joten nyt hän saa syödä maksalaatikkoa niin kuin ennen näyttelyä toukokussa. Siitä ei tule mitään, jos Urpo nirsoilee ja lähtee kylkiluut vilkkuen pohjoiseen syksyn varsinaiselle metsästysmatkalle, joka koittaa ensi kuussa.

Mummohoitoa

Sillä välin, kun Urpo on ollut kyyhkyjahdissa isännän kanssa, emäntä on ollut hoitamassa Berttaa. Hän jaksaa vielä 10 vuoden iässäkin juosta keppien perässä kuin pikkupentu, tosin ei enempää kuin kerran tai kaksi. Sitten alkaa läähätys, ja kävelylenkki on kuin kivirekeä vetäisi.





Bertta on kyllä niin tyypillinen sakemanni: äärimmäisen uskollinen isännälleen. Heti kun isäntä liikahtaa vähänkään, Bertta pomppaa pystyyn ja lähtee katsomaan mihin ukko on menossa. Terassille on ihan turha yrittää mennä ilman Berttaa, sillä hän tahtoo aina mukaan. Jos isäntä lähtee autolla johonkin, Bertta haluaa mennä pihalle odottamaan tätä. Uskollisuus on melkein liikuttavalla tasolla!





Bertta asuu merenrannalla, mutta valitettavasti hän ei saa mennä uimaan kovin usein syystä, että turkki alkaa haista niin pahalle. Nytkin Bertasta lähtee aikamoinen haju, vaikka turkki on pesty koirashampoolla ja vaikka viime uintikerrasta on jo pari viikkoa.

Huomenna kuulemme, miten Urpon kyyhkyavaus on mennyt!

Kauden korkkaus

Urpon kannatti ottaa aamulla kunnon unet peiton alla, sillä hän lähti tänään reissuun isännän kanssa. Ensin he menevät Itä-Suomeen kalastamaan, sitten Nokialle kyyhkykauden avaukseen. Loppuviikosta tulee siis erittäin mukava Urpon kannalta, emäntä sen sijaan ikävöi pientä ystävää nyt jo!

Pöllyissä

Eilen Urpo oli miesten seurana pihalla maalaamassa venettä. Pihalla oli aikamoinen käry, eikä Urpo suostunut maalauksen jälkeen syömään ollenkaan. Hän kierteli ja kaarteli ruokakupin ympärillä ja sai luvan käydä kimppuun, mutta syömisen sijaan hän kellahti lattialle makoilemaan. Liekö tullut huono olo maalinkatkusta.

Huutava vääryys!

Emäntä oli perjantaina käymässä Dumlen luona - ilman Urpoa! Dumlekin ihmetteli pitkään ovella, että missä se Urpo viipyy.


Dumle katseli ikkunasta pihalle Urpoa odottaen.

Urpolla oli onneksi kaveri kotona, nuorehko Roope-labbis. On melko harvinaista, että Urpo tulee toimeen toisen nuoren uroskoiran kanssa, mutta Roopen kanssa kaikki meni hyvin. Urpo jäi jopa itkemään perään tämän lähdettyä.


Kisailua takapihalla


Urpon leikkiessä Roopen kanssa Dumle unelmoi prinssistään kotisohvalla.


Dumle tyytyi kohtaloonsa loppuillasta ja kävi nukkumaan.