Sillä välin, kun Urpo on ollut kyyhkyjahdissa isännän kanssa, emäntä on ollut hoitamassa Berttaa. Hän jaksaa vielä 10 vuoden iässäkin juosta keppien perässä kuin pikkupentu, tosin ei enempää kuin kerran tai kaksi. Sitten alkaa läähätys, ja kävelylenkki on kuin kivirekeä vetäisi.
Bertta on kyllä niin tyypillinen sakemanni: äärimmäisen uskollinen isännälleen. Heti kun isäntä liikahtaa vähänkään, Bertta pomppaa pystyyn ja lähtee katsomaan mihin ukko on menossa. Terassille on ihan turha yrittää mennä ilman Berttaa, sillä hän tahtoo aina mukaan. Jos isäntä lähtee autolla johonkin, Bertta haluaa mennä pihalle odottamaan tätä. Uskollisuus on melkein liikuttavalla tasolla!
Bertta asuu merenrannalla, mutta valitettavasti hän ei saa mennä uimaan kovin usein syystä, että turkki alkaa haista niin pahalle. Nytkin Bertasta lähtee aikamoinen haju, vaikka turkki on pesty koirashampoolla ja vaikka viime uintikerrasta on jo pari viikkoa.
Huomenna kuulemme, miten Urpon kyyhkyavaus on mennyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti