Remmilenkilläkin voi kytätä kuusien alla lekottelevia lampaita.
Tiistaiselta eläinlääkärikäynniltä jäi käteen antibioottikuuri, kauluri sekä koko liuta haavansitomisjuttuja. Sidetarpeiden lisäksi Urpolle hankittiin lasten kurahanskat suojaamaan tassua kosteudelta. Ikävä kyllä hanskatkaan eivät auta, jos vettä tulee kuin Esteristä ja maa on märkä. Kaiken huipuksi Urpo ei osaa nostaa jalkaa ilman, että pissa osuu etutassuille...
Kauluria Urpo on kokeillut vain kerran. Silloin hän jähmettyi paikoilleen moneksi minuutiksi, kunnes hänet armahdettiin ja pönttö otettiin pois. Kun hän jää yksin kotiin, tassu paketoidaan sukalla ja jeesusteipillä, eikä hän ole toistaiseksi saanut pakettia auki omin päin. Kauluria ei siis tarvitse pitää.
Lenkkeily on haavoittuneen tassun kanssa melko haastavaa. Omasta pihasta ei ole mitään hyötyä, kun koiraa ei voi päästää ovesta ulos tekemään tarpeitansa. Aina on käytävä lenkillä remmin kanssa ja silloinkaan Urpoa ei voi päästää ottamaan yhtään juoksuaskelta, koska silloin kurahanska irtoaa satavarmasti.
Haava on kuitenkin näyttänyt pieniä parantumisen merkkejä, joten eiköhän se tästä, kun jaksaa olla kärsivällinen. Harmi että isäntä joutuu nyt olemaan töissä, tämä olisi nimittäin paljon parempi haavahoitaja Urpolle kuin tumpelo emäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti