Kesäseisoja

Urpo sai eilen kaksi loistavaa tilannetta! Hän seisoi lintuja pitkään ja hartaasti erittäin suurella maltilla ja otti avanssin vasta käskystä. Lintujen lähdettyä lentoon Urpo pysähtyi käskystä. Sen jälkeen hän ei tosin malttanut palata emännän luokse, mutta edes jokin onnistui. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia.

Noutajapoika

Urpoa ei aina huvita noutaa (varsinkaan emännän käskystä), mutta tässä yksi taannoin onnistunut noutopätkä:

Bertta-mummeli

Urpon ystävä Bertta täyttää tänään 9 vuotta. Onnittelut Bertalle, olet ajatuksissamme!


Surkeana siimahäntänä muka vahtimassa kotia syksyllä 2003 (Kuva E.M.)


Bertta rakastaa uimista. (Kuva E.M.)


Nykyään Bertalla on jo harmaantunut kuono. (Kuva E.M.)


Bertta oli ensimmäinen kaveri, joka pääsi tapaamaan Urpoa tämän muutettua pentulasta uuteen kotiin.

PS. Urpon kasvattaja täyttää myös vuosia tänään. Onnittelut sinnekin!

Laiskottelua

Urpo nojailee isäntää vasten sohvalla ja kuorsaa:



(Laatu ei huimaa päätä, joten kannattaa laittaa äänet kovalle.)

Hetken helpotus

Eilen saimme vihdoin ja viimein isännän kotiin viiden viikon odotuksen jälkeen! Urpo pääsi isännän bussia odotellessa käymään Kupittaanpuistossa haistelemassa kaupungin tuulia. Emme menneet lintupuiston lähelle, koska se olisi voinut olla liikaa Urpon kaltaiselle lintufriikille.

Urpo ilahtui tietysti kovin isännän näkemisestä. Hän ei ensin meinannut tajuta, että bussista noussut mies olikin tuttu, mutta kun hän sen oivalsi, niin korvat menivät luimuun eikä häntä lakannut heilumasta millään. Vielä kotonakin Urpo kalasteli rapsutuksia koko ajan. Nyt koko lauma on koolla melkein viikon ennen kuin isäntä joutuu taas lähtemään.

Vedestä noutaminen

Laiheliini

Eilen oli niin kuuma päivä, että Urpoa oli pakko käyttää uimassa. Kun pääsimme rantaan ja hän oli päässyt vapaaksi, hän ryntäsi suoraan mereen ja jäi rantaveteen makoilemaan.





Olemme tänä kesänä käyneet rannalla monta kertaa, melkeinpä aina kun on ollut lämmin sää. Aika usein Urpo on ensin mennyt veteen mielellään, mutta alkanut sitten epäröidä ja hannata, kun olisi pitänyt noutaa dami. Eilen hän nouti monen monta kertaa ja aina yhtä reippaasti.



Ainoa ero edellisiin kertoihin on se, että eilen oli todella kuuma. Yleensä rannassa tuulee aika kylmästi, mutta eilen tuulikin oli lempeä. Urpolle on siis varmaan tullut kylmä viileämmällä säällä, hän onkin välillä tärissyt. Toivottavasti tulee lämmin syksy, jotta Urpo voi sorsastaa ohuella turkillaan.

Johan oli markkinat!

Kävimme tänään vähintäänkin tapahtumarikkaalla uintireissulla Dumlen kanssa. Kun saavuimme hiekkakuopalle, Dumlen emäntä oli jo paikalla uittamassa toista koiraansa Rolloa remmin päässä. Hän oli saapuessaan nähnyt käärmeen uivan lammen poikki pusikkoon, joten emme voineet päästää koiria vapaaksi.


Yhteinen saalis

Kiersimme toiselle puolelle lampea välttääksemme käärmeen. Rollo jäi autoon vinkumaan seisojien riehuessa jälleennäkemisen riemusta. Kokeilimme sellaista temppua, että yksi ihminen talutti molempia koiria, ja se tepsi Urpoon. Hän käveli oikein nätisti eikä vetänyt pahemmin.


"Saanko minäkin mennä?"

Tällä kertaa meillä oli molemmille omat lelut mukana. Urpohan ei muuten oikein halua mennä uimaan, vaan jää herrasmiehenä odottamaan rannalle ja hyökkää sitten vasta Dumlen kimppuun, kun tämä on jo reippaana tyttönä uinut kierroksen ja tuonut saaliin rantaan. Nyt heittelimme molemmille omia leluja.


Välillä näinkin: Dumle ihan vauhkona rannalla Urpon uidessa.

Ennen noutotreenejä käytimme koiria vähän matkan päässä rannasta, koska heidän liikehdintä viittasi isompaan hätään. Ja kas, olimme ehtineet vain hieman syrjempään, kun molemmat köyristivät selkänsä tasan yhtä aikaa kuin vanha aviopari!


Joskus voi myös uida kimpassa.

Seuraava kommellus sattui, kun Dumle oli noutamassa omaa melko kauas heitettyä leluaan, ja Urpo lähti noutamaan omaansa. Kesken matkan Dumle hokasi, että hei tässä lähempänä on myös noudettavaa. Hän vaihtoi suuntaa ja nouti sittenkin Urpon damin. Hänen oma frisbee jäi kauas keskelle lampea. Heittelimme kiviä ja Urpon damia sen lähelle, jotta edes jompikumpi koira noutaisi sen, mutta turhaan.


Vesipedot vauhdissa

Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin noutaa itse. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään uimavarusteita mukana, joten Dumlen emäntä uhrautui menemään puolinaku-uinnille. Rannalla oli aiemmin ollut toinen seurue, joka oli lähtenyt lenkille, joten pikainen nakuilu ei haitannut ketään. Dumlen frisbee oli keskellä vesikasvirykelmää, jossa ei ole kovin miellyttävää uida. Lopulta Dumle suostui emäntänsä rohkaisemana hakemaan lelun ja toi sen takaisin rantaan.


Uitettuja rakkeja

Seuraava pulmatilanne olikin se, että Dumlen emäntä seisoi rantavedessä puolialastomana, ja pusikon takaa huusi naisääni, että ratsastajia tulossa! Nakuilija huikkasi äkkiä takaisin, että täällä ollaan vähän epäsiveänä, jolloin ratsastajat vakuuttivat olevansa katsomatta, jos vain pidämme koirat kiinni. Mitään tirkistelyä ei tarvinnutkaan pelätä, sillä hevosten päällä istuivat nainen ja tyttö, joita tuskin olisi alastonuimari kiinnostanut. Urpo sen sijaan kiinnostui hevosista, joita hän ei ollut ennen nähnytkään. Niiden iso koko sai hänet haukkumaan möreällä äänellä. Oli täysi työ pitää häntä kiinni pelkistä niskavilloista, panta kun oli otettu pois uinnin ajaksi.

Loppuverryttelynä kävelimme takaisin autoille, missä koirat saivat kuivattua silakkaa palkinnoksi, vaikkei kaikki mennytkään ihan putkeen. Palkinnonjaon jälkeen Urpo sai vielä harjoitella näyttelyjuttuja hetken verran. Dumlen emäntä juoksutti ja seisotti häntä niin kuin näyttelyissä on tapana. Olemme nimittäin ilmoittautuneet näyttelyyn, joka koittaa elokuussa. Onneksi meillä on kokenut valmentaja!

Herrasvieras

Urpo sai tänään Novan lenkkiseuraksi pitkästä aikaa. Poikien kohtaaminen oli hieman viileä, sillä Urpo tervehti Novaa jäykistelemällä ja murahtelemalla. Kun lähdimme liikkeelle, ongelma ratkesi, koska molemmat menivät omia menojaan toisistaan välittämättä.



Ensin menimme Luolavuoren vanhalle kaatopaikalle, missä koirat voivat olla vapaina. Urpo juoksenteli tuttuun tapaansa pitkin heinikkoa Novan kulkiessa hieman maltillisemmin ihmisten lähellä. Kiersimme kaatopaikan ja menimme sitten huipulle ihailemaan maisemia.



Ilma oli niin kuuma ja kostea, että koirat olivat ihan läkähtyä. Niinpä päätimme suunnata rantaan, jotta koirat pääsisivät uimaan. Nova uikin innokkaasti, mutta Urpo jäi rannalle ruikuttamaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Riitojen välttämiseksi oli ehkä parempikin, että Urpo antoi Novan noutaa kepit merestä.







Rannalta suuntasimme suorinta tietä lähikaupalle, koska olimme olleet ulkona jo pari tuntia. Koirat jäivät nuolemaan näppejään, kun söimme jätskit pihalla. He saivat kuitenkin moikata kolmen kuukauden ikäistä pikkukoiraa, joka jäi pois bussin kyydistä juuri kohdallamme. Ai että oli pieni ja suloinen koira! Eihän siitä ole kuin vuosi, kun Urpokin oli pieni pallero.

"Kiva" yllätys

Urpo oli viime yön yksin kotona emännän ollessa töissä. Hän piereskeli illalla melkolailla, mutta iltalenkillä ei tullut kakkaa. Se olikin tullut yön aikana lattialle oikein kaksin kappalein! Niin siinä käy, kun keskittyy ulkona jallittamaan narttukoiria eikä muista tehdä tarpeitaan. Tällä kertaa kyseessä ei onneksi ollut ripuli.



Yhdenkään koiran ei tietenkään pitäisi joutua olemaan yksin yli yhdeksää tuntia niin kuin Urpo viime yönä, mutta tähän asti yövuorot ovat sujuneet ongelmitta. Urpo saattaa joskus muutenkin joutua pidättämään yli yhdeksän tuntia, jos isäntäväki on uneliaalla tuulella. Täytyy vain toivoa, ettei hän ole huudellut hätäänsä keskellä yötä, sillä naapureiden kanssa olisi kiva pysyä hyvissä väleissä.



Nyt Urpo on taas tunkenut syliin sohvalle. Yksinolo taitaa olla rankkaa, eikä siihen ole luvassa helpotusta ihan pian. Isäntä lähteekin nimittäin työreissulle heti palattuaan ulkomaanmatkoilta!

Mammanpoika

Urpo taitaa ikävöidä isäntää, sillä hän on alkanut saada hellyyskohtauksia, jolloin hän kiipeää sohvalle ja tunkee melkein kokonaan emännän syliin. Siinä hän makoilee, kunnes tulee kuuma. Seisojat taitavat kyllä muutenkin olla aika luoksepäästäviä ja ihmisrakkaita.