Ensin menimme Luolavuoren vanhalle kaatopaikalle, missä koirat voivat olla vapaina. Urpo juoksenteli tuttuun tapaansa pitkin heinikkoa Novan kulkiessa hieman maltillisemmin ihmisten lähellä. Kiersimme kaatopaikan ja menimme sitten huipulle ihailemaan maisemia.
Ilma oli niin kuuma ja kostea, että koirat olivat ihan läkähtyä. Niinpä päätimme suunnata rantaan, jotta koirat pääsisivät uimaan. Nova uikin innokkaasti, mutta Urpo jäi rannalle ruikuttamaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Riitojen välttämiseksi oli ehkä parempikin, että Urpo antoi Novan noutaa kepit merestä.
Rannalta suuntasimme suorinta tietä lähikaupalle, koska olimme olleet ulkona jo pari tuntia. Koirat jäivät nuolemaan näppejään, kun söimme jätskit pihalla. He saivat kuitenkin moikata kolmen kuukauden ikäistä pikkukoiraa, joka jäi pois bussin kyydistä juuri kohdallamme. Ai että oli pieni ja suloinen koira! Eihän siitä ole kuin vuosi, kun Urpokin oli pieni pallero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti