Koirametsäily alkoi hurjalla juoksulla ja leikillä. Sipi kuritti Kärsää, joka heittäytyi selälleen ja ponkaisi salamannopeasti pystyyn aina kun Nukka lähestyi. Kärsä ja Nukka juoksivat välillä peräkanaa onnesta soikeina, kun kerrankin oli juoksukaveri ja sai olla vapaana ihan huoletta.
Urpokin jaksoi juoksennella ja ryhtyi jopa painimaan Kärsän kanssa, mikä on aika harvinaista. Oli ilahduttavaa nähdä papparainenkin niin pirteänä.
Kahden tunnin vuorolle saa varata lisämaksusta myös nuotiopaikan polttopuineen, ja mehän otimme sen tietysti. Koirat rauhoittuivat makkaranpaiston ajaksi, mutta eivät tulleet nuotiopaikalle norkoilemaan kuitenkaan, koska siellä oli aika paljon savua. Urpo oli aivan maansa myynyt, kun hän ei päässyt kerjäämään. Hän vain tärisi takkinsa sisällä.
Nukka koitti lähestyä Kärsää, joka ei oikein tykännyt, mutta sieti kuitenkin jotenkin. Kärsällä oli helpompi olla Nukan kanssa, kun sai olla vapaana isossa tilassa, niin hän pääsi aina tarvittaessa nopeasti karkuun.
Makkaranpaiston jälkeen oli aika antaa koirille pieni maistiainen. Heidän piti olla kauniisti rivissä, mutta se ei oikein toteutunut - yksi poikkesi rivistä. Eikä se yksi edes ollut joukon nuorin!
Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut reissu. Koirametsä ei ole halpa, mutta kyllä siellä saa palveluita koko rahan edestä. Kun maksaa nuotiopaikasta, niin saa polttopuut, sytykkeet, tulitikut ja jopa makkaratikut. Metsässä on huussi, jossa on wc-paperia ja käsidesiä, lisäksi löytyy istuinalusia, kengille liukuesteitä ja koirille juomakuppeja. Tie perille on aina aurattu hyvin ja opasteita löytyy hiekkatien varrelta vähän väliä. Ainoa ongelma on sen suosio, sillä vapaita vuoroja ei saa kovin lyhyellä varoitusajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti