Seesteinen aamupäivä muuttui kauhujen jahdiksi, kun pienehkö kettu ilmestyi yhtäkkiä pihalle. Koirat olivat lenkin jälkeisellä lepotauolla aivan kanttuvei, mutta Kärsä bongasi ketun ja ampaisi perään, Urpo tietysti myös havaittuaan, mitä tapahtui. Ketturaukka ei paennut hyökkääjiä metsän suuntaan, vaan juoksi kohti etupihaa, mistä sillä ei ollut pakoreittiä, koska etupiha on aidattu.
Koirat ahdistivat ketun nurkkaan ja rähisivät, samoin kettu. Nyt ei siis tarvitse enää kysellä what does the fox say, koska ääni on kuultu. Emäntäkin huusi kuin palosireeni, mutta koirat eivät tietenkään totelleet näin herkullisessa tilanteessa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua Kärsä päätti totella, sitten myös Urpo. He joutuivat äkkiä teljetyksi sisätiloihin, jotta kettu pääsisi pakenemaan. Ilmeisesti se ei saanut vakavia vammoja, sillä se oli luikkinut pakoon sillä välin, kun koirat olivat sisällä.
Varmistettuaan ketun päässeen pakoon emäntä päästi koirat takaisin pihalle. Se oli kuitenkin virhe, sillä he lähtivät saman tien etsimään uhriaan. Onneksi he palasivat noin puolen minuutin päästä takaisin kiltisti. He joutuivat kuitenkin olemaan jonkun aikaa kytkettynä, etteivät he enää lähtisi mihinkään. Urpo oli aivan uuvuksissa ja lämpöhalvauksen partaalla, mutta maattuaan hetken varjossa vesikupin äärellä hänen hengityksensä tasaantui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti