Vuosi 2019 päättyi retkeillen paikallisella luontopolulla. Mukaan tulivat Villa ja Sipi aivan niin kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa pidimme tauon laavulla, missä oli tulenteko- eli makkaranpaistomahdollisuus. Koirille olisi maistunut makkara ja he saattoivat saadakin pienet maistiaiset. Kerjääminen oli ainakin hyvin intensiivistä.
Kärsä sikaili ja vei leivänkannikan suoraan pikkuveljen kädestä, taapero kun ei osaa vielä varoa moisia lokkeja. Muuten retki sujui oikein mallikkaasti. Ihmiset suorastaan lensivät kaikki ylämäet Urpon ja Kärsän vetäessä.
Maisemat olivat kohdillaan, vaikka lunta ei olekaan. Onneksi oli sentään aika kuivaa ja lämpötila juuri ja juuri nollan alapuolella, niin koirat eivät menneet ihan kamalaan kuraan.
Loppupäivä meni koirien osalta untenmailla. He olivat aivan uupuneita, sillä olimme retkellä jopa kolme tuntia. Hyvä niin, koska meille kuului rakettien pauke, vaikkeivät lähimmät naapurit niitä ammu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti