Yhtenä päivänä kun olimme pihalla, Urpo hävisi näkyvistä. Se nyt ei vielä ole mikään ihmeellinen juttu, mutta kun häntä ei alkanut kuulua takaisin, niin emäntä huolestui ja alkoi kutsua Urpoa ja vihellellä. Silloin ei yleensä mene kauaa kunnes hän tulee takaisin, mutta sinä päivänä Urpoa ei näkynyt eikä kuulunut. Aikaa oli mennyt jo ainakin 15 minuuttia ja huoli alkoi olla kova.
Sitten emäntä keksi, että Urpo olisi voinut livahtaa sisälle omin päin siinä välissä, kun ovi oli hetken auki. Urpoa ei kuitenkaan löytynyt sisältä, joten viheltely ja huutelu jatkui ulkona. Ei kuulunut mitään. Lopulta emäntä muisti, että Urpo oli viimeksi nähty pihamökissä ja sieltä hän löytyikin! Hän oli jäänyt sinne, kun emäntä oli laittanut oven kiinni perässään vilkaisematta taakse. Urpo oli erittäin iloinen päästessään pois sieltä, samoin emäntä ja Kärsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti