Pääsimme tänään taas juoksemaan, koska mummu oli hoitamassa pikkuveljeä. Kärsä oli tällä kertaa yllättävän vaisu, vaikka hän on yleensä aina ihan liekeissä päästessään vetämään luvan kanssa. Hän halusi jatkuvasti pysähdellä haistelemaan ja haahuilemaan.
Urpo oli se, joka raahasi porukkaa eteenpäin. Ei hänkään tosin ihan loppuun asti jaksanut, vauhti hiipui kaikilla mitä lähemmäs kotia tulimme. On joka tapauksessa ihanaa, että koirien yskä on nyt selätetty ja että voimme taas hyödyntää jokaisen tilaisuuden päästä juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti