Olimme yhtenä iltana Villan ja Sipin luona kyläilemässä, mikä oli kaikkien koirien mielestä aivan kamalaa. Villa pakeni vieraita omalle pedilleen, mistä hän vilkuili ympärilleen kuin kuningatar, ja Sipi makoili pöydän alla aivan liikkumatta.
Välillä seisojat ja Sipi ryhtyivät luutalkoisiin. Sipi ei normaalisti välitä juurikaan luistaan, mutta kun ne kiinnostivat Urpoa ja Kärsää, niin toki Sipin piti takavarikoida ne ja murahdella lähestyville tunkeilijoille.
Urpo käyttäytyi sikamaisesti tunkemalla ruokapöytään ja vinkumalla jatkuvasti niin että emännän oli pakko viedä hänet pihalle. Siellä hän riuhtoi remmissä kuin viimeistä päivää ja nosti koipea jokaisen lumikokkareen kohdalla. Hänellä ei siis ollut mikään hätä, vaan kiire hajujen perään. Onneksi Kärsä sentään oli aika kiltisti koko vierailun ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti