Alussa emäntä joutui tökkäämään Kärsää sauvalla (kevyesti), koska tämä ei totellut vaan häröili vain omia juttujaan. Siitä Kärsä otti nokkiinsa niin, että hän alkoi pelätä sauvoja eikä oikein uskaltanut enää vetää. Urpo veti ihan hyvin, mutta ei hänkään yksin jaksanut kovin pitkään.
Välillä heillä oli vaikeuksia pysyä suorassa linjassa ja he juoksivat emännän vieressä sen sijaan, että he olisivat juosseet suoraan edessä niin kuin kuuluisi. Se oli hieman ongelmallista, koska sauva osuu helposti sivussa juoksevaan koiraan. Siitä seurasi se, että Kärsä alkoi taas pelätä sauvoja, jolloin emännästä tuli yksikätinen hiihtäjä.
Parhaimmillaan emäntä sai olla vapaamatkustajana, kun koirat vetivät niin kovaa. Matkaa kertyi vain kymmenisen kilometriä, mutta koirat ovat olleet loppupäivän ihan kanttuvei.
Toivottavasti ehdimme tänä talvena vielä uudestaan hiihtolenkille. Ladulle taitomme eivät taida riittää, mutta jäällä on tilaa sekoilla ja kaatuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti