Lomareissun toinen osio

Posiolta ponkaisimme Rovaniemelle Kuuran luokse, missä Kuuralla ja Kärsällä alkoi heti hurja leikki pihalla. Olikin hyvä antaa heidän leikkiä vähän aikaa, sillä ajoimme vielä saman päivän aikana Inariin asti Kuuran porukoiden mökille.







Kärsä sai taas uida sydämensä kyllyydestä sekä lammessa että Inarijärvessä. Teimme pientä vesitreeniä keppien kanssa. Kärsän veteenmeno oli aika lennokasta ja hän olisi halunnut noutaa muidenkin vuorolla. Urpo suostui uimaan lenkkejä vain käskystä, vaikka luulisi vedessä olleen miellyttävämpää kuin maalla, Inarissa oli nimittäin aivan tautinen määrä sääskiä. Jossain vaiheessa ostimme koirille lasten hyttysmyrkkyä, vaikka täyttä varmuutta ei ollutkaan, että saako sitä laittaa koirille. Ei siitä kyllä mitään reaktiota tullut, paitsi että Urpo ei tietenkään tykännyt siitä, että hänen päälle suihkutettiin jotain nestemäistä.









Kävimme parina päivänä veneilemässä Inarijärvellä. Yhtenä päivänä oli jopa hieno ilma ja silloin kävimme saaressa juomassa nokipannukahvia ja paistamassa makkaraa.







Urpo tajusi saaressa käydä lepäilemään alkuhässäkän jälkeen, mutta Kärsä kikkaili omilla teillään. Lopulta Kärsä piti komentaa maate. Kävi siis vähän samalla tavalla kuin syksyllä metsällä, kun Kärsä jatkoi kikkailua taukojenkin aikana. Ehkä hän vahemmiten tajuaa, että tauot ovat lepäämistä varten, jotta sitten myöhemmin taas jaksaa painaa.









Samaisen kauniin päivän veneretkellä kävimme myös Ukonkivi-nimisellä saarella, joka on saamelaisten entinen pyhä paikka. Se on aika pieni saari ja täynnä jyrkkää kalliota, joten koirat olivat remmissä. Sieltä oli komeat näkymät Inarijärvelle, joka on kyllä varmasti yksi Suomen hienoimpia järviä.



Kävimme Inarissa toki myös lenkittämässä koiria. Mökkitiellä he saivat juosta vapaana ja silloin tuli välillä taas huoli Kärsästä ja rinnassa olevasta patista. Välillä vaikutti nimittäin niin kuin Kärsä olisi jäänyt jälkeen Urposta ja Kuurasta ja jolkotteli vain tienreunaa pitkin, vaikka olisi ollut mahdollisuus juosta korvat hulmuten. Ilmeisesti Kärsää ei vain huvittanut riehua koko aikaa, koska kyllä hän otti välillä aikamoisia spurtteja. Kuura löysi tienvarresta poronsarvet, jotka päätyivät ensin Kärsälle kunnes Urpo omi ne itselleen vanhimman oikeudella. Onneksi Kuuralla on mahdollisuus bongata poronsarvia vaikka joka päivä kotiseudullaan!