Inarista matka jatkui Norjan puolelle Näätämön rajanylityspaikan kautta. Näätämössä kävimme kaupassa ja samalla koirien kanssa katsomassa kaupan pihalla palloillutta porotokkaa. Koirat olivat tietysti remmissä, mutta Kärsäkään ei onneksi intoutunut haukkumaan poroja, vaikka hän selvästi huomasi ne.
Norjassa pysähdyimme aika pian rajanylityksen jälkeen Näätämöjoen varrella olevalle taukopaikalle. Siellä tuli jälleen kerran huoli Kärsästä ja Kärsän patista, koska hän oli niin rauhallinen ja meni vain maahan makoilemaan. Sitten keksimme sen johtuvan siitä, että Kärsä on jo kokenut ulkomaanmatkaaja eikä jaksanut olla innoissaan! No, vitsit sikseen, mutta kyllä Kärsäkin reipastui siitä taas vähitellen.
Pyörähdimme Kirkkoniemessä ja ajelimme sitten takaisin rajan tuntumaan ja hyvästelimme Kuuran, joka palasi mökille Inariin. Me taas löysimme suht kivan mökin Neiden Fjellstuen leirintäalueelta. Viihdyimme siellä kaksi yötä. Isäntä perhokalasti joessa ja koirat lenkkeilivät emännän kanssa. Elämä oli kyllä aika epäsäännöllistä, sillä vuorokauden kalastuslupa oli voimassa klo 18-14 eli koko yön aina seuraavan päivän kello kahteen asti. Lupaa oli tietysti hyödynnettävä niin paljon kuin mahdollista, joten isäntää ei paljon näkynyt mökillä. Koirat pääsivät välillä moikkaamaan isäntää joelle ja haukkumaan kaikki muut kalastajat, hups!
Jonkun tuntemattoman kalamiehen saalis. Toim. huom.
Joen pääsi ylittämään leirintäalueen kohdalla jännällä köysilautalla. Sen sai siis liikkumaan köydestä vetämällä. Se näytti hankalalta ja raskaalta, mutta oli loppujen lopuksi ihan helppo nakki. Urpo ja Kärsä pääsivät ylittämään joen lautalla monta kertaa, koska parhaat lenkkipolut olivat toispuoljokkee.
Olimme sen verran pohjoisessa, että yöllä ei ollut pimeää, vaikka aurinko laskikin virallisesti muutamaksi tunniksi. Yhtenä yönä kävimme kahden aikaan pikku lenkillä, koska uni ei maittanut. Ilmassa leijaili usva, ja joella oli varmasti hienoa kalastaa. Leirintäalueella mökkeily oli siitä haastavaa, että kalamiehet (yhtään naista ei näkynyt kalastusvehkeiden kanssa) ramppasivat mökkien ja joen väliä pitkin yötä, mikä hermostutti Kärsää suunnattomasti. Hän oli vähän väliä ovella haukkumassa ulkoa kuuluvia ääniä. Sitten kun isäntä palasi mökille nukkumaan muutamaksi tunniksi, niin Kärsä kömpi viekkuun nukkumaan, vaikka koirilla oli mökissä oma sänky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti