Oksettavaa toimintaa

Kun Kärsä kävi ottamassa viimeiset penturokotuksensa muutama kuukausi sitten, niin eläinlääkäri tiedusteli samalla, kuinka usein annamme koirille matolääkettä. Olemme tähän mennessä antaneet pari kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, mutta eläinlääkäri sanoi, että se on ehdoton minimi ja että aktiivisille käyttökoirille kannattaa antaa matolääkkeet neljästi vuodessa. Kaksi kertaa riittää kuulemma vain kotikoirille, jotka kiertävät vain suunnilleen samaa korttelia päivästä toiseen eivätkä käy metsässä tai koirapuistossa. Niinpä Urpo ja Kärsä saivat tänään matolääkkeen.



Kärsällä on ennenkin mennyt vatsa sekaisin matolääkkeestä, siitä karmeimpana muistona se, kun hän ripuloi lentokoneessa. Tänään hänelle tuli taas vatsa kipeäksi ja hän oksensi ison nappula-annoksen pihalle. Ensin Kärsä alkoi syödä oksennusta, mutta kun Urpo huomasi mitä oli tapahtunut, niin hän isoveljen oikeudella ajoi Kärsän pois ja veti yrjöt parempiin suihin. Yök! Myöhemmin Kärsä oksensi vielä lattialle, mutta silloin pidimme Urpon loitolla siitä ja annoimme Kärsän itse siivota sotkunsa.

Täytyy vain toivoa, että itse matolääke oli jo ehtinyt imeytyä, koska muuten Kärsä ei saanut sitä lainkaan ja Urpo sen sijaan tupla-annoksen!