Miniloma Vierumäellä

Vietimme alkuviikosta yhden yön Vierumäellä, missä Villan ja Sipin porukoilla oli mökki vuokrattuna. Puitteissa ja seurassa ei ollut mitään vikaa, mutta pari asiaa jäi hampaankoloon.



Maanantai-ilta oli aivan upean kirkas ja tyyni, joten lähdimme kiertämään luontopolkua ja päädyimme nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Urpo ja Kärsä olivat remmissä koko matkan, mutta nuotiopaikalla he pääsivät leikkimään Villan ja Sipin kanssa. Koirat olivat koko ajan valvonnassa ja hallinnassa eikä heistä ollut muuta harmia kuin kova haukkuminen.



Järvellä souteli samaan aikaan puistonvartija tarkastamassa kalastuslupia. Kun hän suuntasi veneensä meitä kohti, arvasimme jo, että saamme satikutia koirien vapaana pitämisestä. Kärsä oli siinä vaiheessa itse asiassa jo sidottu puuhun, koska koirien haukkuminen alkoi häiritä meitäkin. Otimme kaikki koirat kiinni heti ja sanoimme, että asia on selvä, koirat pidetään kiinni myös nuotiopaikalla. Siinä vaiheessa vartija olisi voinut poistua paikalta, mutta hän alkoikin sen sijaan vihjailla ikävään sävyyn, että koirat pääsisivät irti heti kun silmä välttää. Se oli täysin turha kommentti ja siitä meni kyllä kuppi hieman nurin. Tuli itsekin sanottua jotain kärkkäästi, ja kiva ilta meni vähän pilalle vartijan käytöksen myötä.



Seuraavana päivänä satoi vettä koko päivän, mutta uhmasimme säätä ja lähdimme canicross-lenkille. Tarkoitus oli juosta Opiston kymppi eli kymmenen kilometrin lenkki. Reitti löytyi mökkikylän vierestä ja lähdimme kyltin osoittamaan suuntaan. Homma meni hankalaksi siinä vaiheessa, kun tie haarautui moneen suntaan eikä missään ollut mitään kylttiä tai vihjettä, että mihin suuntaan lenkkipolku jatkuu. Kävimme samassa kohdassa kolme kertaa ja joka kerta valitsimme eri haaran, mutta mikään niistä ei vienyt mihinkään. Juoksentelimme sitten vain jonnekin suuntaan, kunnes löysimme taas kyltin, jossa nuoli osoitti kympin suunnan. Seurasimme sitä, mutta taas kävi sama juttu: vähän matkan päässä tie haarautui joka suuntaan eikä missään kerrottu, mihin kymppi jatkuu. Uskomatonta! Reitin varrella oli toki useampi kartta, mutta niiden tulkitseminen vesisateessa vailla minkäänlaista paikallistuntemusta ei houkutellut. Tunnin harhailun jälkeen luovutimme ja menimme takaisin mökille.



Nämä seikat poislukien meillä oli mukava reissu. Urpo ja Kärsä saivat nukkua sängyssä emännän vieressä ja olivat aivan taivaassa. He menivät sänkyyn päivälläkin, kun kerrankin sinne sai luvan kanssa mennä.