Paikallisen metsästysseuran maat ovat aivan kotinurkilla, joten olemme käyneet siellä juoksuttamassa koiria pari kertaa. Vielä ei ole löytynyt muuta saalista kuin suppilovahveroita, eikä niitäkään enää saa, kun lumi peittää maan.
Kärsä on saanut harjoitella seuraamista sillä aikaa, kun Urpo on ollut haussa. Seuraaminen on vaikea laji. Emme vaadi mitään toko-kokeen kaltaista seuraamista, mutta Kärsä ei oikein vielä malta pysyä edes vierellä. Seuraaminen unohtuu vähän väliä, tosin ei Urpokaan ole mikään maailman maltillisin vierellä kävelijä.
On ihanaa, että on joku paikka, missä koiria voi juoksuttaa vapaana luvan kanssa. Kärsä tuntuu olevan kaiken aikaa niin täynnä energiaa, ettei häntä meinaa millään saada väsymään. Syksyllä hän väsähti yhtenä päivänä, kun olimme vaeltaneet tunturissa 20 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti