Kun lähdimme aamupäivällä kotoa, oli tasaisen harmaata. Kun saavuimme Turun ja Raision paikkeille, taivaalta alkoi pikkuhiljaa leijailla lumihiutaleita. Se olikin hyvä hetki ahtautua kahden valkean neidon kanssa yhteen autoon ja ajaa metsäpolun välittömään läheisyyteen.
Heillä oli oikein mukavaa yhdessä. Sipi ja Villa kurittivat Kärsää ja pitivät tätä leikkikalunaan, ja Kärsähän nautti joka hetkestä! Hän oikein hakeutui valkoisten rökitettäväksi. Kävimme näköalatornissa, johon koirat eivät päässeet kiipeämään. He saivat odottaa puihin köytettyinä alhaalla, ja aluksi sieltä kuului kauheaa laulantaa, kun Kärsä ei olisi malttanut odottaa. Sitten alhaalla hiljeni, mutta pahaa aavistamatta ihailimme lumisadetta yläilmoissa vielä hetken. Laskeutuessamme maan kamaralle Kärsä oli jo kiivennyt pari porrasta ylöspäin - hän oli nopsana poikana purrut remmin poikki parissa minuutissa! Kotimatkalla piti siis pistäytyä eläinkaupassa ostamassa uusi remmi.
Lopputervehdyksenä Kärsä vielä päästeli kauhean lammikon suoraan Sipin ja Villan matolle. Hän ei ollut edes pyytänyt päästä ulos eikä hän ollut juonutkaan lenkin jälkeen, joten lorina tuli täytenä yllätyksenä. Kyllä Kärsän olisi pitänyt tietää, että olimme juuri menossa pihalle ja että hetken päästä hän olisi voinut tehdä tarpeensa ulos, koska olimme eteisessä ja emäntäkin oli laittamassa ulkovaatteita ylleen. Tutkimattomat ovat Kärsän tiet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti