Pyhäinpäivän kauhutarina

Kärsän ensimmäinen Halloween ei sujunut ihan protokollan mukaan. Suunnitelmissa oli käydä töissä, käyttää koirat lenkillä ja levätä ennen seuraavaa työvuoroa, vaan Kärsä olikin toista mieltä. Töissä ja lenkillä toki tuli käytyä, mutta siihen loppui suunnitelmien mukainen ohjelma. Työpäivän jälkeen oli pakko imuroida olohuone, sillä Kärsä oli ikävissään syönyt puoli kiloa hedelmärakeita, jotka hän oli pihistänyt korkeahkon hyllyn päältä. Karkkeja ei näkynyt enää missään, mutta lisäksi Kärsä oli nakerrellut juustohöylän kahvaa.



Kun tulimme lenkiltä, oli koirien ruoka-aika. Yleensä he odottavat ruokaansa kuola valuen, mutta eilen Kärsä oli jotenkin vaisu eikä ollut yhtä täpinöissään kuin tavallisesti. Sen sijaan hän meni juomakupille ja joi sen tyhjäksi. Ruokakuppiin hän ei koskenutkaan, joten Urpo sai syödä tupla-annoksen. Kärsä jatkoi juomista ja sitten hän vaikeroi hetken ja oksensi lopulta kaiken veden matolle. Tämä toistui pari kertaa, ja juomakuppi (sekä matot) oli pakko laittaa pois.

Kärsän tila alkoi huolestuttaa sen verran, että ei auttanut muu kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Sieltä sanottiin, että karkinsyönti tuskin aiheuttaa mitään vakavaa isolle koiralle ja että tilannetta kannattaa seurata muutaman tunnin vielä ennen kuin hätiköi ja lähtee vastaanotolle. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että Kärsä oli edellispäivänä nielaissut jotain ja ettei erästä lelua ollut näkynyt sen koommin, vaikka se yleensä on koko ajan joko Urpon tai Kärsän hellässä huomassa. Eläinlääkäri ei pitänyt sitäkään niin pahana, että tarvitsisi heti lähteä näytille. Odottaminen oli piinaavaa, mutta pikkuhiljaa Kärsä näytti voivan paremmin ja kerjäsi jo ruokaakin. Hän ei kuitenkaan saanut mitään loppupäivänä.



Vaikka Kärsä siis oli terveen oloinen, niin pieni huoli kaihersi mieltä. Kadonnut lelu ei ollut ilmestynyt ulosteen mukana takaisin päivänvaloon ja pahimmassa tapauksessa odotettavissa olisi leikkaus. Tänä aamuna helpotus oli valtava, kun lelu löytyi sohvalta oksennuksen keskeltä! Sääli, että kyseessä on juuri se lelu, jonka hän sai Hollannista paikallisilta ystäviltä. Se oli kyllä muutenkin jo kokenut kovia, sillä Kärsä oli operoinut siltä vinkuominaisuuden ja pään irti.