Urpo pääsi eilen Dumlen kanssa lenkille erääseen metsään, missä ei yleensä ole muita kulkijoita. Eilen kuitenkin tuli heti alussa vastaan parikin koiranulkoiluttajaa, joten Urpo joutui olemaan remmissä melkein koko matkan - hän kun on niin vauhdikas, että korvat saattavat kuuroutua ihan yhtäkkiä. Lenkki ei todellakaan ollut rentouttava, koska Urpo veti remmissä niin vimmatusti, että emännältä meinasti käsi irrota.
Kieltämisestä ja käskemisestä ei ollut mitään apua, joten kotona oli pakko ottaa pieni jääkausi. Urpo ei saanut mitään huomiota, vaikka kuinka kerjäsi. Se tuntui tepsivän ainakin hetkellisesti, sillä aamulenkki oli aivan eri kaliiperia. Urpo ei vetänyt remmissä ja tuli luokse kutsuttaessa. Teimme pari paikallaanoloharjoitusta ja nekin sujuivat hyvin. Urpo on sen verran hellyyden- ja huomionkipeä, että jääkausi on hänelle varmasti kauhistuksen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti