Urpo oli aamulla erittäin onnellinen, kun hänen ei tarvinnutkaan jäädä yksin kotiin koko päiväksi. Sen sijaan Urpo sai nukkua pitkään ja pääsi sitten pihalle valvomaan puukuorman purkamista. Se oli kuitenkin Urpon mielestä aika tylsää hommaa, joten lähdimme käymään Dumlen luona.
Urpolla oli virtaa kuin pienessä kylässä ja hän juoksi pitkin peltoja oranssina viivana. Korvat olivat valitettavasti kadonneet kokonaan: kun koiria kutsui luokse, vain vaalea kaunotar ilmestyi paikalle. Urpo meni omia menojaan ja suvaitsi tulla luokse vasta kun häntä itseään huvitti. Lienee syytä harjoitella perusasiat kuntoon taas.
Kotimatkalla poikkesimme eläinkaupassa ostamassa Urpolle lisää ruokaa sekä shampoota. Urpoa ei ole koskaan pesty muulla kuin vedellä, joten olisi ehkä jo aika kokeilla jotain tujumpaa ainetta. Kun pääsimme kotiin, Urpolla oli niin kauhea nälkä, että hänelle oli pakko ensin antaa jättiannos ruokaa ja mennä sitten vasta pesulle. Lika olikin ehtinyt kivasti jo kuivua turkkiin. Ruokailun jälkeen kaikki oli pyyhettä myöten valmiina pesuhuoneessa - niin, kaikki paitsi shampoo! Oli ylivoimainen tehtävä lähteä hakemaan sitä keittiöstä, joten Urpo pääsi pälkähästä ja sai vain vesipesun. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti