Eilen illalla Urpo kävi treenaamassa vesinoutoa Dumlen kanssa eräällä hiekkakuopalla. Koirat olivat hieman surkeina autossa, koska heidät molemmat laitettiin Urpon häkkiin. Urpo oli niin sika, että hän meni itse makoilemaan ja pakotti Dumle-raukan kyyhöttämään niska vinossa.
Itse treenit sujuivat ihan hyvin. Koirat saivat noutaa fasaania, joka heitettiin veteen niin, ettei noutovuorossa ollut koira nähnyt mihin se putosi. Noutoon sisältyi siis hakuosuuskin. Ihan ensimmäisellä kerralla Urpo epäröi hetken ennen kuin meni veteen, mutta pienellä kannustuksella se onnistui. Dumle vanhana vesipetona sen sijaan olisi ollut vedessä vaikka koko ajan.
Urpon ensimmäinen nouto meni hyvin: hän löysi linnun melkein heti ja toi sen nätisti, tosin ei uiden vaan rannan kautta. Toinen nouto olikin kinkkisempi, sillä lintu oli tuulen alla eikä Urpo meinannut millään löytää sitä. Haku oli niin pitkä, että Urpo taisi jo hieman väsähtää, mutta löysi saaliin lopulta ja kiikutti sen isännälle.
Lopuksi panimme koirat vielä uimaan lammen toiselle puolelle ja takaisin. Se onnistui tietysi vain niin, että osa porukasta kipitti jalan toiselle puolelle ja kutsui sitten koirat sinne. Takaisin lähettäminen oli vaikeampaa, sillä Urpo ja Dumle eivät meinanneet millään lähteä uiden takaisin. Heitä piti kannustaa ja usuttaa samalla kun toisen puolen porukka kutsui ja vislasi niin, että koko tienoo raikui.
Urpo ei ole tänään käynyt kuin ihan pienellä lenkillä, sillä eilinen väsyttää vieläkin. Hän on vain hengaillut ulkona ja auttanut pihatöissä. Hän on oikein hyvä apu esimerkiksi kaivuuhommissa, kun siemeniä kylvetään kasvimaahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti