Heikoilla jäillä
Nyt asia on niin, että tarvitsemme toisenkin seisojan! Pientä pentukuumetta on toki ollut pitkin kevättä, kun Urpon pikkusisarukset syntyivät, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että toiselle seisojalle on todellinen tarve.
Auringonpalvoja
Ensinnäkin metsästyshommissa on hyvä olla kaksi koiraa, ettei koko työtaakka kaadu yhden niskaan. Urpo oli varmasti viime syksynä jo aika finaalissa, kun takana oli seitsemän viikkoa metsästystä. Moni virhe olisi jäänyt tekemättä, jos Urpolla olisi ollut enemmän lepopäiviä. Jos mukana olisi koko reissun ajan toinenkin seisoja, niin Urpon ei tarvitsisi tehdä kuin puolet hommista.
Maailman paras ystävä
Toiseksi vaikuttaa siltä, ettei Urpo jaksa innostua vetohommista, jos niitä on tarjolla liian usein. Nyt Urpo on ollut vetojuhtana perjantaina, sunnuntaina ja tiistaina, ja tänään meinasi jo usko loppua, kun vetoliina roikkui löysänä suurimman osan matkaa. Päivä oli lämmin ja Urpo läähätti, mutta ei häntä kiinnostanut mennä ojaan juomaan ja pulikoimaan, vaikka sellainen mahdollisuus oli tarjolla kahdesti tunnin lenkin aikana. Huonosti mennyt lenkki johtui siis varmaan siitä, ettei Urpoa tänään kiinnostanut vetäminen. Kunnosta se tuskin on kiinni - kyllä Urpolla sitä piisaa enemmän kuin emännällä.
Tästä ei voi siis päätellä muuta kuin että tarvitsemme toisen seisojan. Jos Urpo tekee joskus pentuja, niin olisi ihanaa ottaa siitä pentueesta pieni poika tai tytär meille. Sitten tarvitsemme kyllä enemmän sohvatilaa...
PS. Urpon pikkusiskolla on aika kivan näköinen lauma!
Mäyräkoirakin on hirmu hyvä kaveri seisojalle! Ja sohvatilaakaan se ei kovin paljoa vie ;)
VastaaPoista