Urpo-raukka ei voinut rentoutua ollenkaan ja hän tuli makkarin ovelle kytistelemään, kun emäntä oli menossa nukkumaan. Lopulta emäntä haki hänelle oman pedin lähemmäs makkaria, jotta hän voisi olla lähempänä.
Se ei kuitenkaan riittänyt Urpolle, joka tuli ihan vaivihkaa makkariin ja asettui sängyn vierelle nukkumaan. Emäntä heltyi ja antoi hänen olla siinä. Sitten emäntä heräsi siihen, että Urpo nosti etutassut sängylle ja oli tulossa sänkyyn. Se oli jo liikaa ja Urpo sai mennä omalle pedille. Aamulla hän oli jo siirtynyt sohvalle nukkumaan.
Ei ole helppoa olla koiravanhus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti