Olimme yhtenä päivänä pitkästä aikaa Marttilassa retkellä. Perille pääseminen oli vaikeaa, koska tie oli niin huonossa kunnossa, ihan täynnä järkyttäviä kraatereita. Auton iskarit olivat koetuksella. Parkkipaikalle ei tarvinnut haaveilla pääsevänsä, koska se tienpätkä oli puolestaan peilijäässä. Etuvetoisella autolla ei tehnyt mieli ajaa jyrkkää mäkeä ylös parkkipaikalle, joten auto sai jäädä pöpelikköön retken ajaksi.
Polulla oli vuoroin liukasta ja märkää. Pitkospuut olivat pitkälti joko jään tai veden peitossa. Retki oli siis melko haastava. Kaiken lisäksi laavulle tuli joku retkeilijä uroskoiran kanssa, joten Urpo ja Kärsä piti sitoa puuhun kiinni vähän matkan päähän. He olivat siellä onneksi enimmäkseen ihan kiltisti ja katselivat vain toista koiraa. Kärsää piti tosin valvoa koko ajan, ettei hän purisi remmiä katki.
Muuten oli kyllä mukavaa olla metsässä ja suomaisemissa. Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa kunnon kevättä ennen seuraavaa retkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti