Eilen olimme koko päivän liikkeellä sukulaisten luona. Ensin kävimme lounaalla Sipin ja Nukan luona, missä oli muitakin ihmisvieraita. Sipi pääsi välillä toiseen huoneeseen omaan rauhaan, sillä hän ei oikein tykännyt koiravieraista.
Ulkona pyrytti lunta ihan koko ajan – ei sopiva keli seisojille, jotka tärisivät oven takana kylmissään pienen pihariehan jälkeen. Sipi ja Nukka pärjäävät hyvin kylmässä ja märässä paksuine turkkeineen. Kun olimme lähdössä, he tulivat kurkkimaan aidanraosta.
Sitten olimmekin monta tuntia autossa kunnes pääsimme seuraavaan kyläpaikkaan, missä meitä oli vastassa jokseenkin flegmaattinen berninpaimenkoira. Se päästi pienen ulvaisun, kun tulimme pihaan, mutta ei tullut moikkaamaan eikä ollut moksiskaan Urposta ja Kärsästä.
Sisällä oli toinen yhtä rauhallinen berninpaimenkoira sekä pienempi tyttökoira, joka ei tykännyt pojista ollenkaan. Lopulta pikkukoira piti erottaa muista portilla, koska murina ei ottanut loppuakseen ja Kärsäkin oli jo karvat pystyssä. Urpo oli aivan viilipyttynä, koska hän on nyt suvun vanhin koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti