Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että jossain syvemmällä olisi syöpää. Hän viittasi taas apeaan olemukseen, kuihtumiseen sekä Urpon pääkalloon, jonka muoto paistaa nahan läpi.
Puhelu oli monen minuutin pituinen eikä sen sisällöstä jäänyt ihan kaikki mieleen, mutta se tuli ainakin selväksi, että eläinlääkärin mielestä Urpon elämä olisi lähenemässä loppuaan ja että hänet pitäisi päästää kärsimyksestään aika herkästi, jos vähänkään alkaa näyttää huonolta. Yleisvointiin täytyy kiinnittää huomiota - siihen että hän syö ja pissaa ja kakkaa normaalisti. Jos näissä tapahtuu jotain muutosta, niin sitten pitäisi ruveta tekemään ratkaisua aika pikaisesti.
Tieto on musertava, joskaan ei kovin yllättävä. Kaulalla oleva turvotus ei tietenkään ole normaalia. Silti luulimme, että Urpo eläisi vielä muutaman vuoden ainakin, mutta nyt näyttää siltä, että joudumme luopumaan hänestä nopeammin kuin odotimme.
Nyt jäämme tarkkailemaan Urpon vointia ja tekemään hänen loppuelämästään mahdollisimman onnellisen, oli sen pituus sitten mitattavissa viikoissa, kuukausissa tai vuosissa.
Hei. Onpa ikävää.. Meidän weimarinseisojan olemus ja luonne muuttui n. neljä vuotta sitten. Onneksi lääkäri kysyi otetaanko myös kilpirauhasarvot muiden verikokeiden kanssa. No ne otettiin ja todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Mikä oli surkastuttanut jo pään lihakset. Nyt on syönyt siitä asti kilpirauhaslääkettä. Saatiin koiran luonne takaisin, mutta ei pään lihaksia.
VastaaPoistaKilpirauhasestakin oli puhetta eläinlääkärin kanssa puhelun aikana. Hyvä tietää, että sekin saattaa aiheuttaa pään lihasten surkastumista. Urpolla ei ole luonne muuttunut, mutta eläinlääkäri kiinnitti tosiaan paljon huomiota päähän.
Poista