Nyt Urpo ja Kärsä ovat ehtineet käydä muutaman kerran lenkillä kuonokopat naamassaan. Alkuun he tietysti protestoivat ja Kärsä saikin oman koppansa pois kuonolta muutaman kerran, mutta sitten emäntä kiristi sen remmejä.
Välillä koirat ovat hieman masentuneen oloisia ja vain kävelevät eteenpäin pysähtymättä. He ehkä kuvittelevat, ettei kuonokopan läpi pysty edes haistelemaan mitään. Kakan kohdatessaan he raapivat maata vimmatusti ihan niin kuin pökäle olisi jumissa eikä sen takia päädy suuhun.
Tällä hetkellä kakansyöntiongelma on ratkaistu, mutta kunhan tulee kevät ja maa sulaa, niin ei ehkä olekaan niin kiva, jos koirat yrittävät havitella kakkaa kuonokoppien kanssa. Sen nimittäin tietää miten käy, kun pökäleet ovat sulaneet - nehän tarttuvat kuonokopan kärkeen ja sitten lenkillä on taas kakkanaamoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti