Tänään oli sellaisia aikataulullisia haasteita, että Urpo ja Kärsä joutuivat lähtemään emännän kanssa juoksulenkille jo kuudelta aamulla. Ajankohta ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta tunnin lenkki meni kuitenkin aika reippaasti.
Kärsä ei ollut virkeimmillään ja juoksi välillä vetoliina löysänä roikkuen, mutta Urpo oli yllättävän pirteä. Hän jolkotteli vierellä eikä häntä tarvinnut vetää perässä. Nyt hän ei enää voi teeskennellä vanhaa ja väsynyttä, kun hän kerran jaksoi juosta lintujen perässä kaksi viikkoa aivan sata lasissa!
Aikainen ajankohta tarkoitti tietysti sitä, että ulkona oli säkkipimeää. Tiellä pystyi kuitenkin juoksemaan ihan hyvin heti kun silmä tottui. Joidenkin talojen pihalla olleet kamalan kirkkaat valot ja muutama hassu liikkeellä ollut auto häiritsivät, mutta pimeyteen tottui taas aika nopeasti heti kun valot hävisivät näkökentästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti